Voiko kivemmin kauniin aurinkoista loppukesän päivää viettää kuin punaviinimarjapuskassa? Kyllä varmasti moninkeinoin, mutta paras keino viettää juuri tämä mun päivä oli tämmönen. Kun ei omia puskia luhtitalossa asuessa oo, on onni, että löytyy kavereita, jotka ei omista puskistaan itte kerrää satoa.

En ookkaan parriin kolomeen vuoteen marjoja saanukkaan mistään, en sen jäläkeen, kun erosin. Ainoo mitä edellisestä elämästä kaipaan, on meijän entinen piha, jossa meillä oli usseempi hyvin satoisa marjapuska, kuus satoisaa omppu- ja luumupuuta. Tännään tuolla puskassa kökkiessäni tuli pieni haikeus juuri sitä pihhaa muistellessani. En muistanukkaa miten kiva on kyykkiä ja kökkiä puskassa, nauttia loppukesästä keräten talteen pulskeita, mehukkaita marjoja. Mieleen tuli se hyvänolontunne,kun oot saanu touhuta omassa pihassa, millon nurmikkoo leikaten, millon sahan kans pusikkoa raivaten, millon pensasaitaa leikaten, millon satoa korjaten, millon kaatosatteessa poikasten kanssa alusvaatteisillaan ympyrää juosten ja nauraen, millon istuskellen rauhassa kahvia juuen. Vaikkei meijän liitto siinä talossa ollu onnellinen, mutta se pihalla touhuaminen autto mua monena päivänä ja iltana. Oli paikka minne paeta lähtemättä kottoo kauas. Tykkäsin siittä omasta pihasta.

Nyt on kuitennii sit jonnii verran smoothieainesta syksylle pakkasseen laitettavaksi mulla. Jospa niitä omppuloitaki jostain jonkun ihanaisen pihasta saisin käyä kerräämässä. 

Tännään hymyilyttää, olo on ihmeen rauhallinen. Nautin hetkestä.