Niin se vaan elämä kulettaa kummallisia kiemuroita. Oon nyt töissä. En siellä missä tahtosin ens'sijasesti olla, mutta töissä ny kumminkii. Täähän aiheutti mussa iha mahottoman tunnekuohunnan, sain jopa panniikkikohtauksen. Hullua. Mutta näin sitä kieppuu vanahoissa juttuissa. Ihan tuo on sijjaisuus, eli tiiän päättymispäivän, se helepottaa hieman. Sitä ku on jotennii nii pääsä sisällä pelloissaan, että tuonnekko mä ny jouvun loppuiäkseni jäämää, Vielä pölijempää. Mä tiijän. 

On mulle ny välläytelty omaltahi mukkaavuusaluuelta keikkaa kevväämmälle, toivottaan ny, että totteutus. 

Jospa tuota minähii paikkani vielä löyvän tässä maalimassa. Ja saisin kokkee kaikenmoista. Kokemuksen kartottajana mä ny tännii työjakson oon aatellu, se auttaa jaksammaan ja ottammaan irti sen mitä tuosta hommasta vaan saan.