Ittellä vuosi alakanu ihan jees, pääsin viettään vähän vappaapäiviä, jokka tullu todella tarpeeseen. Kotona jottain saanu värkkäiltyä, on oltu muksujen kanssa luistelemassa ja pulukkamäessä. On hienoo, et teinit vielä lähtee. Esikko kävi rippileirillä ja kottiutu sieltä eilettäin kippeytynneenä. Kuumetta ja sen semmosta. Kovin nuupahtanneen olonen kaveri. Mutta ohan ollu intensiiviset päivät hällä siellä. 

Salilla oon käyny ja kalenterriin ihan merkannu työvuorojen mukkaan seuraaville viikoillekki salikäynnit valamiiksi. Hyvillä viiliksillä sielläki oon teheny. En tästä mittään isompaa juttua oo teheny, liikun ja teen siittä ruttiinia, jotta se taas tullee ihan luonnostaan. Ja ekkaa kertaa tää tuntuu päänupissaki siltä, että ei oo tarvetta ottaa alotuskuvia, alotusmittoja, asettaa heti hirmusia tavotteita janiinedelleen. Tavotteet on olemassa, mutta meen nyt askel kerrallaan. Eka tavotteeni on saaha salikäynnit vakkiintummaan eka 2 kertaa viikkoon ja nostan sitten kolomeen. Aika näyttää miten aktiiviseksi ja monipuoliseksi taas saan liikkumisharrastukseni. Niinkö aikasemmin se oli. Joulupukki toi aktiivissuusrannekkeen, se on mukava buustaaja.

Miekkosen kanssa mennee ihan mukavasti. Nahistellaan ehkäpä jopa vähemmän kuin ennen ja kyllä meillä on mukavasti aatokset yhenmukasesti etiäppäin. Viime vuonna oli isompia kuoppia, mutta loppua kohti tassaantu. Enämpi yhteistä tekemistä, sitä mä kaipaan kovasti. 

Mutta oikein on positiivset aatokset tätä vuotta ajatellen, elämäntuntusta ja omannäköstä tästä varmasti tullee.