Hassua. Maanantain agressionpurku siivoomalla ja päätöksien teko rajata asioita. Eilisen pahanolon ja ahistuksen purkamista kirijottamalla tänne. Tännään olo on rauhallinen, oon touhuillu pikku juttuja, kävin päiväuinnilla tuossa tihkusatteesta huolimatta, nyt hitusen väsyttää, mutta olo oikein ok. Konkreettista ja täysin selekeetä mikä johti mihinkin ja mitä siittä sitten seuras. Ei epäselevyyksiä nyt. Tää on erittäin huojentavvaa huomioitavvaa ittellä. Kuukausiin eka kerta, kun tuntuu tältä. Tältä, että jottain on jo tapahtunnu, jottain merkittävvää mun toipumisessa. Oon tuntennu nahhoissani jo muutamia viikkoja, että jottain on alakanu tapahtua, mutta nyt kun tätä elämätä tässä taas tapahtuu ja kuinka oon niihin reagoinu ja niistä menny etteenpäin, on ihan älyttömän huojentavvaa tietoo mulle. Ihan huikeeta olla kökkimättä paikallaan. Ja ei, en haihattele, että tää oli ny tässä ja ens viikolla kokopäiväduuniin takas ja rallatiraipaa. Jalat maassa, järki päässä, rauhallisesti, mutta päättäväisesti kohti tulevia huomisia.