Ohan tää ihan hassua ja ehken jopa pölijää, ko sitä on uuen äärellä ihan tohkeissaan. Omista oivalluksistaan tyytyväinen ja jotennii ihan ¨No kappas, näihän nää onnii¨-meiningillä.

Eilen aamulla tämmötteen oivalluksen mulle sai aikaan aamutallustelut tuon vanahemman koirulini kanssa. Olin ekka käyny vauhtilenkin pyöräreenaillessa tota meitin doggia ja lähin sit aamuaurinkoa ihhaileen hissuksiin tuon bullan kanssa. Jotensakkii siinä aamutuimaan aurinkoa ja kuuraa ja maisemmaa ihhaillessa olin taas sen rauhantunteen äärellä, johon oon nyt päässy enempi ja usseemmin ja usseemmin. Mieleen tuli sitten missä muualla mä koen tätä sammaa tunnetta. Sehän on meijän mökki. Sekun on yks mun tärkeimmistä paikoista ihan sillä, että siellä mä oon aina päässy siihen rauhantunteeseen itteni kanssa. Siellä pystyn rentoutuun ja pääseen irti kaikesta neggiksestä. Ja nyt varmaan ekkaa kertaa elläissään mä koen tuota samanmoista tunnetta jossain muualla. (itteasiassa tulipahan tässä mieleeni, jotta talli oli monta vuotta mulle tämmönen paikka myöskin!) Se viestittää mulle huutomerkein sitä asiaa, jotta Nainen, sä oot päässy jyvälle!!! Ja ompahan huikeeta saaha kokkee tätä omassa kojissaan ja sen ympäristössä. Ja se, että tää tunne ei jää vaan tänne kottiin, vaan koska se on mussa, niin pääsen siihen käsiksi helepommin muuallakkii. Se, että koen tätä täällä kotona, jossa nyt tällä hetkellä eniten aikaani vietän, ni toimii vähän niinkö laturinaki mulle. 

Se kertoo mulle sitä, jotta tää missä nyt asun, niin täällä on hyvä olla. Se missä esimerkiksi Miekkonen assuu, siis meijän vanaha yhteinen koti, niin siellä on ihan erihomma. Joo, siellä on sitä pahhaa ja vanahaa kuonaa tapahtunneissa, mutta alueenakin se on semmonen, jotta ressitekijöitä on hurumykke. En pääse olleen siellä rento. Siellä on ahasta. Siellä alakaa heleposti ärsyttää, tullee liian herkästi tietoseksi muista ihimisistä ja häiriötekijöistä. Tämmönen keskittymishärönen ja ylivirittyneisyyteen taipuvainen naisimmeinen ei koe kodikseen tollasta ympäristöö.

Mä tartten tillaa. Se antaa mulle vappautta ja hengitys kulukee. Mullon heleppo olla. 

Myös tää tunne on semmonen hassu homma, jotta se tuntuu ruokkivan ite itteesä. Sitä tekkee helepommin ja noppeemmin ratkasuja, jotka auttaa pääseen tähän tillaan. Sanottamalla asioita, jokka hämmentää, herättää huolta, tuntuu painostavilta votevör. Sanottamalla näitä, olemalla avvoin ja rehellinen, niin joka hitokseen kerta on tuonu mulle nyt seesteimmän ja kevyemmän olon. On ihana huomata, että negatiivissävytteisetki asiat voi sanottaa fiksusti, olematta tarkotuksellisesti loukkaava tai ilikee. On ihana huomata, että mä ossaan tehhä näin ja on ihana huomata, että on ihimisiä, jokka ossaa ottaa sanomiseni rakentavasti myöskin vastaan. Tokkiisa kaikki ei toellakkaan ossaa, mutta sennii on aatellu niin, että se on heijän kypsymättömyyttään sitten ja kertoo myös siittä itsekkyyestä jokkaisen kohalla. ¨Jos tuo on erimieltä mun kanssa, ni välit poikki¨-tyyppisesti. Eihän se oo kivvaa kuulla aiheuttavansa ahistusta toisessa taikka jottain negatiivisia tuntemuksia, suurimmalti osalta meistä jokkainenhan tahtois vaan tuottaa hyviä viiliksiä kanssaihimisissään. Aina ei vaan oo näin. Tämmösen kommentin saatuaan mä katon itteäni peiliin, keskustelen miks joku kokkee mun seurassa noin. Yhen kerran mulle on kaveri näin tässä kuluvana vuonna viestittänny ja saatiin siittä kyllä hyvä keskustelu aikaseksi. Jokkainen meistä on vastuussa omista kokemuksista ja tunteista, sehän on selevä. Mutta keskustelemalla miksi ja mikä aiheuttaa esim. negatiivisia viboja, niin sitä myöten kumpainennii osapuoli tullee tietosemmaksi asioista ja homma etenee siittä omalla painollaan. Osa ihimisistä tipahtellee väkiselläkkii sitten pois kavereista taikka ihan lähipiiristäkkii, mutta oon täysin vakkuuttunu kyllä siittä, että ne tärkeimmät ja merkityksellisimmät tyypit on ja pyssyy. Sekin lissää sitä sisästärauhantunnetta. 

On huikeeta myös hokata näin piirun verran vajjaa nelikymppisenä, jotta ossaan vihdoinnii jo sannoo joitain asioita mitkä tuottaa mulle hyvvää oloa, jotta se ei lähe ennää pelekältään sieltä negatiivisen puolelta eli ei ainakkaan tuota ja tuota. Tääkin on tietynlaisen tietosen jumpan tulosta. Kyllä sitä vaan oppii uusia temppuja halutessaan.

Aurinkoa päivääsi! <3