Oon huomannu männä viikolla hakeutuvani paljon liikunnan, luonnon ja hiljasuuen pariin. Oon nauttinnu täysin siemauksin auringosta, vedestä, elopelloista, fyysisestä rasituksesta ja käsillä tekemisestä. Oon jonniiverran ärtynyt ihmisistä ja metelistä viime aikoina, se ylleensä kertoo siittä,että energiatasot alahaalla. Sillon täytyy tajuta tankata itteensä, jotta taas jaksaa olla sosiaalinen; puhelias ja iloinen. 

Käytettiin avokin kanssa taas lapsivappaaviikonloppukin yhessäolemisseen; ravintolaruokailuun, kauppahallissa käymiseen, torilla aamukahvittelluun, 8km:n mettälenkkiin koirien kans kera notskimakkaranpaiston, iltauimiseen, jutteluun ja lähekkäinolemiseen. 

Meillä nää säännölliset lapsivappaat onneks tarjoo ittestään mahollisuuen kaksinoloon, iliman suurempia ponnisteluja. Se, mikä aikasemmassa avioliitossa jäi retuperälle, ainakin mun liitossa. Haluan tän parisuhteen välttävän aikasemmat karikot. Hyvä parisuhde tuo myös minnuun yksilönä energiaa.

Onneks oma keho ossaa jo aika hyvin vaatia ja mä ite ossaan jo lukkee kroppaani, että ossaan ottaa ittelleni näitä energiantankkaushetkiä. Ennen en oo osannu ja se teki mut tosi kippeeksi vuosien varrella. Ennää en suostu sairastuttaan itteeni, teen kaikkeni, jotta mulla ja sitä kautta läheisillänikin on hyvä olla. Tosin tän terveen itsekkyydenharjottelu jatkuu yhä, vanahat tavat on tiukassa. Mutta suunta on oikee, sen mä tiiän ja oon ittestäni ylpeä,kun oon saanu itteni tälle polulle ohjattua.