Kävin järkyttymässä kirpparipöytäni äärellä ja hiukan lissää kassalla kuulemassa kylymää faktaa siittä, kuinka huonosti on mennyt myynti. Viime talavena tavaraa meni hienosti, nyt ihan surkeesti. Ei lähimaillakkaan kuittaamassa ees pöytävuokraa. Hinnat kuitenkin alhaset, tarkotus päästä tavarasta erroon, ei netota hulluna rahhaa. Vaikkei tähän köyhyyteen yksikkään lisäeuro koskaan pahhaa tee.

Mietin siinä bussipysäkillä seisoskellessani, et täytyy ny oikeesti keksii sinne lissää myytävvää, et nyt katon huoletta sinne semmosta myytäväksi kelpaavaa, jotka ois aika laittaa kiertoon. Paljastettakkoon,jotta oon melkonen hamsteri, kiinnyn tavaraan ja vaatteisiin, niihin liittyvien muistojen vuoksi. Oon opetellu viime vuosina siittä pois. Erossa oli pakkokin, kun lusikat meni jakkoon. Uuessa kotona yritin saaha uusittua huonekaluja ym., mitkä ei ois edellisestä kodosta. Uuteen avoliittoon muuttaessani en halunnut mukkaani mittään vanhasta liitosta. Tottakai valokuvat ja jotkin koriste-esineet toin, mutta ne olikin osa jo semmosia, mitkä olin saanut jo ennen eksääni.

Olemme avokin kanssa yhessä muuttaneet yhen kerran ja siinäkin muutossa koitin päästä turhasta erroon. Siltikin täällä kotona on paljon tavaraa, mikä joutais pois. Tässä istuessanikin näen koriste-esineitä, joista en oo aiemmin pystyny päästään irti, mutta nyt aattelin liimata niitten kylkiin hintalapun. Vaatekaapissanikin on paljon vaatteita, joihin haluaisin vielä joskus mahtua, mutten usko niin käyvän, koska haluan enemmän lihaksia, en näyttää nälkiintyneeltä luuskalta. Tämän vuoksi ne eivät vain tuu mahtummaan mun päälle. Järki päähän nainen!

Tarvii myös rankemmalla syynillä käyä lasten pelit ja lelut läpi, viiä niitäkin myyntiin. Semmosia millä nää nuppuset ei tee oikeesti ennää mittään. Joskus aatellu haluavani säästää nuita lastenjuttuloita sen tähen,et jonnain päivänä ois lapsenlapsille sit valamiina. Tosiasia kuitenkin,et kaikkee ei vaan pysty säästään,kun ei oo mittään mummolanvinttiä minne niitä jemmata vuosiksi oottammaan. 

Tiiän mä yhen syyn kyllä tähän tavaraan sittoutumisseeni. Oon elämäni aikana muuttannu reippaasti yli kolokyt kertaa ja ikkää piirun verran enempi. Ei oo juuria oikeen, tarvinnu juurtaa ihteesä kai tuohon materiaan sitte enempi. 

Ja eihän sitä koskaan tiiä millon sitä mitäki rojua aina tullee tarvihtemmaan.. ;)