Kääks, näin se aika riensi tähän hetkeen, että ollaan viikonlopun päässä opiskelujen alusta. Äsken oli helatorstain jäläkeinen maanantai ja riemuitseminen piiiiiitkästä lomasta. Toisaalta oisin ollu jo kuukaus sitten ainaki valamis kokonaiseen arkeen. Toisaalta on ollu kiva olla muutama viikko tässä kotona niin, että oon saanu olla laittamassa lapsia kouluun aamusin rauhassa ja iltapäivällä heitä vastassa, saanu heijän koulurytminsä läksyjen lukuineen ja harrastuksineen rullaamaan ja rutiinit ruotuun.

Tän vikan lomapäiväni vietän ihan rauhakseltaan iliman mittään meininkejä. Yhteen asti saan olla vaan ja niin aion ollakkin. En aio pottee huonoo ommaatuntoo löhöilystäni, vaikkakin pientä sisäistä taistoa itteni kans tän asian tiimoilta käynkin. Oon siittä pölijä yksilö, jotta ossaan pottee huonoo ommaatuntoo erittäinkin heleposti. Oon joskus toennukki, jotta mun kontolla on monen paatuneen kriminaalin omattunnot. Onneksi oon tässä muutaman vuojen aikana opetellu tervettä itserakkautta, huolehtiin ittestäni, nauttiin hetkestä, oleen pyytämättä anteeksi olemassa oloani ja tarpeitani. Oon onneksi joutunnu kulkeen niin kivisen tien ja teheny itteni niiin kippeeksi, jotta on nyt menny jakeluun asti se tottuus, jotta mä oon tärkee, musta ei oo kellekkään mittään illoo, jos oon loppuun palanu käntty. 

Viikonloppu sisältääkin taas ittesäeheyttämistä ihan urakalla, kun kaks päivää ruoditaan tuntoja ja muistoja ja rakennettaan omalle ittelle jämäkkää pohjaa ja uusia toimintamalleja tulevia elämän haasteita vastaan. Helekutin rankkaa, mutta erittäin antossaa ja ainaki mulle todella hyödyllistä ja tärkeetä hommaa.

P.S. Ostin tällä viikolla uuen kalenterin, oon ihan täpinöissäni siittä (pölijä minä) ja tänä aamuna oli jo meijän wilimaan laitettu ens viikon ohjelmaa ja lukujärjestystä, oon vielä enemmän täpinöissään (ihan pölijä minä :D )