Nyt se ekan kerran tapahtu tässä opiskelussa, jotta iski turhautus.

Kolome tuntia aamupäivällä aiheena ravitsemus. Aihe mulle hyvin paljon mielenkiintoa ja kysymyksiä herättävä, ootin innolla kurssin alkua. Varsinki, ku eilisilta meni painiessa lakitekstien kans ryhmätyön parissa, joka turhautti pikkasen, ni aattelin, et onpa kiva päivä tiiossa, ku eka ravitsemusta ja sit loppu päivä ensiapua.... Mut höpönlöpön!

Juu, meillä olikii joku sijainen, joka kyllä sinällään tiesi jottain aiheesta ja niistä osasista sai meille jottain pientä ammentaa, mutta pääasiallisesti hevonkukkua en kurssista irti saanu. 

Lopputunnista alloin jopa eppäillä onko naikkonen ees selevinpäin... Niin oli jotenki kummallista se opetus. Luokkakamut osas sannoo kuitenki, et ei se kännissä oo, outo tapa hällä vaan "opettaa" eli opetettavaa ois ollu ja materiaaliaki palijon, mut ei vaan saannu niistä irti kuin epäolennaiset. Koko hela paska pohjautu omille mielipitteille lähinnä. Nippelitietoo löyty tilkkasen ja juu, nyt osataan arvioija asiakkaan energiantarve. 

Mahtavvaa!

Onneks iltapäivä saatiin viettää mielenkiintosesti sairauskohtauksien ja haavojen parissa erittäin mukavan ja asiantuntevan opettajan johdolla. 

Mut tää oli vaan ajankysymys, et kohalle tullee joku ope, jonka opetus ei miellytä. Näissä tilanteissa vaan ois kiva ees saaha jottain oppia sit ees. En kuitenkaan millään tasolla aio lannistua, vaan innolla uusiin päiviin uusia asioita oppimmaan.

Tämmönen kouluviikon alotus tällä kertaa...