Näin sitä lähestyttään lokakuun puolta väliäki jo. Aika menny suitsait sukkellaan. Poikasilla pukkaa syyslommaa ja mulla alakaa huomenna eka työssäoppimisjakso. Kuus viikkoo ja sit seuraavan kerran koulun penkille, ellei ny yhtä lähiopiskelupäivää tos parin viikon päästä lasketa mukkaan.

Poikaset lähtee nyt lommaileen iskälleen, ku on hänen syyslomansa vuoro. Esikoista meinaa pikkasen harmittaa. Ois kotona mieluummin, ku iskällä on aika tylsää, ku ei siellä oikein mittään heijän kanssa hommailla. Saa nähä millon tullee ekan kerran etteen tilanne, etteivät suostuis sinne mennee olleskaan... 

Tää viikko menny kyllä oikeesti aikalailla allapäin. Vein sijotusnarttumme takasi omistajalleen ja pikkasen ollu myös väsymystä pitkistä koulupäivistä. Sitä niin intensiivisesti on tunneilla mukana ja kanssakäymisissä päivät pitkät immeisten kanssa, ni se alakaa himppasen uuvuttaan. Helepotus ny kuitennii, ettei tarvihe olla sen naikkosen hampaissa ennää. Koirulia pukkaa vaan olleen kova ikävä. Aikansa ottaa toipua menetyksestä taas.

Ens viikkoo ootan innolla, ku saan viikolla olla pari yötä ihan ittekseni kotosalla kissan kanssa. Lapset on toisilla vanahemmillaan ja miekkonen lähtee koirulin kanssa muutamaksi päiväksi reissuun. Viikonloppuna saan sit pikkuveljeni kyllään ja juhlistettaan mun ja miekkosen kihlajaisia kivalla porukalla. Ja alakaahan mulla tosissaan huomenissa se työssäoppiminenkii, innolla ja mielenkiinnolla ootan kyllä sitäkin. Tosin ekan viikon porukka on lähes tyystin muita, kuin sit loman jäläkeen. 

Aurinko vielä kuitenki jaksaa paistaa ja keli on ihanan viliponen ja kuulas, väriloisto on huluppee. Tämmösenä syyspäivänä halluisin sit joskus mennä naimissiin....