Kuten varmaan monella muullakin, tää tammikuu on ittesä niskasta ottamisen paikka myös mulla. Tosin oon liikkumisen alottannu tietty jo ajat sitten, mut nyt oli jo aika taas puuttua tuohon ommaan syömisseen. Lekurin määräämät verikokkeet ja niitten tulokset anto semmosen potkun persaukselle, että hyvästi lähti liikkeelle. Tännään tuli postissa myöskin ossaamisalavalintakokkeista lappunen ja sen liikuntaosiot antaa kunnon buustia olla retkahtamatta tänäki viikonloppuna. Kuus viikkoo oon pistäny ittelleni ajaksi olla tiukkiksella ruoansuhteen ja sit sen jäläkeen höllään sen verran, että saan yhen herkkupäivän pittää viikossa. Niin kuin se oli monta vuotta, ennen ku alako lipsuun...  

Meille muutti tossa kohta kolomisen viikkoo sitte uus asukki. Hän on kohta 10 viikkoinen tanskandoginpoikanen :) Aivan ihanan vallottava tappaus! Hyvästi on ollunna elämätä senkin puolesta tässä tammikuussa. 

Hippusen ny hankala näköjään kirjotella, ku kuopus höpöttää vieressä. Hän lukkee mun anatomian kirjaa ja on enemmän kuin innostunnu aiheesta. Eli jatkellaanpa taasen hilijasemmalla hetkellä.