Eipäs oo vähhään aikaan itku tullutkaan. Sitä oikeestaan jo hiukan ootellukkin. Ei sinänsä mittään syytä kyynelehtiä. 

Tein kotireenin ja valamistin aterian siihen päälle. Söin ja radio oli päällä. Juuri kun sain syötyä, radiossa alkoi eräs kappale. Saman tien kun nainen lausui ekat sanansa biisistä, sydäntä puristi ihan kamalasti ja kyyneleet valu pitkin poskia. Pakko oli nousta seisomaan ja itkeä ääneen. Syäntä kuristi ihan kamalasti, kuuntelin kappaletta ja itkin lohuttomasti. Itku tuli jostain tosi syvältä ja tosi voimalla. En saanu itkulleni kappaleen sanoista sen suurempaa syytä, tarvinnenko semmosta ees. Kun kappale loppu, oloni alko rauhottua ja pystyin hengittään kunnolla taas. Pää oli hetken ihan tyhjä, tarvi istuutua pieneksi hetkeksi ja olla vaan. 

Itkukohtaus kuitenkin puhisti taas sisintä. Vaikken tiiä miksi. Olipa syy mikä tahansa, pää ja syän taas asteen selekeenpi ja olo keveempi.