Mullon kirijotuslukko päällänsä. Oon avannu tän blogin monen monta kertaa, ku halluisin jakkaa ajatuksiani ja tuntemuksiani täällä. Kun on niin kamalasti päänsisällä asiata mikä pittäis saaha juluki ja on vielä enemmän tuntemuksia mikkä pittäis saaha suollettua ulos. Mutkun.

Tyhyjä sivu, käet näppäimistöllä, päässä monen monta aihetta. Mutkun. Ei tuu ulos.

Ei irtoo. Ei irtoo ei niin yhtään mittään. Turhauttaa. Vituttaaki. Miksei sitä tekstiä ny tuu?! Tekstin syytämine tähän ruuvulle selekiyttäis tätä helevetinmoista kaaosta mikä on mun sisuksiini iskenny häitten jäläkeen ja jäätyäni työttömäksi kottiin. 

Vituttaa tääki naputtelu, ku vasurin keskari murtu pari viikkoo sitten koiralenkillä ja vielä pittää pittää tuota kättä paketissa osittain viikonpäivät. Tökkii tuo töppö helevetti näitä näppäimiä miten sattuu. Keskeyttää jukoliuta hyvät naputtelut jatkuvvaan.

Kattellaan millon alakaa lohkeemaan taas sanoja ulos. Toivottavasti pian.