Mä olin viime viikolla suht virkeenä. Poikasille kerrottuani ja tänne kirijotettuani koin jotennii oloni keppeemmäksi jonnii aikaa. Perjantaina kävin työhaastattelussa ja se meni oikeen kivasti. Pystyin tsemppaamaan heleposti itteni normaalinkirjoihin. Jos ois joku niille siinä kertonnu, että miten hankala mullon olla ja väsyny ja mitä kaikkee, ni eppäilempä että eivät tasan ois uskonneet. Mut niinhän mä aina teen. Tsemppaan. Pinnistelen. Vähättelen itteeni ja tuntemuksiani. Onko ihimekkään, jos oon ny tämmösessä jamassa. Tai etten koskaan pääse ihteni kanssa tasapainoon, kun uskottelen kaikille ja ittelleniki, että kaikki on oolrait. 

Sitä tässä oon pähkäilly, jotta mitenkä sit tässä pittäis mennä etteenpäin, jottei löyvä itteesä tästä suosta kerta toisensa jäläkeen uuestaan ja uuestaan, niinkö mä ny tunnun tekevän. Vaan, että tää olis niinkö ny se pohja tässä ja tästä suunta ois vaan ylöspäin. En tiijä. Oon pohtinnu, josko mä rohkenisin kertoo äitilleni ja sisaruksilleniki tästä mun jamastani. He kun ei tiijä mittään. Tai oon mä tuosta väsymyksestä jottain maininnu, mut oon pistänny sen vaan häähärdellin laukeemisen piikkiin. Tuo kertominen avvoimesti vois auttaakki. Toisaalta mua ahistaa jo valamiiksi, jos taikka kun ne alakaa jakeleen elämän ohjeita tai tivvaamaan joutavia. En halluu, että kukkaan on musta millään tasolla huolissaan tai esitä olevansa. Seki vie voimia ja ärsyttää ihan älyttömästi sitte. 

Miekkonen oli sitä mieltä, että mun tarviis mennä käymään lääkärissä. Sannoin, etten mee. Mä käyn jo viikottain terapiassa. Mut oon nyt miettinny, että pitäskö mun sittenki mennä. Mut miks? Ku emmä ainakkaan mittään pillereitä ala popsiin. Se ny o ihan saletti. Nounounou! En taho. Enkä ala. Ja sillä selevä. Piste. Mut josko sieltä lekurilta sais jottain apuja tahi vinkkejä ton ahmimishäiriönhoitoon. Sitä mä oon alakanu pohtia. 

Mutta joo. Kovasti mua ilahutti, että mun edellinen kirjotukseni sai aikaan mukavan määrän kävijöitä ja ihan uusiaki täällä blogissani. Semmonen tuntuu aina hyvälle, että huomattaan. Ees se sun blogikirjotuksesi. Jotta iso kiitos lukijoille <3