Mä oon teheny mun poikasille joulukalenterit itte lähes joka vuosi heijän elämänsä ajan. Tää vuosi ei oo poikkeus, vaikka oma jaksaminen on ollukkii hilikulla koko syksyn. Mut mitäpä sitä ei lapsostensa etteen tekis.

Oon aina halunnu laittaa kalenterriin muutaki ku pelekkää krääsää tahi karkkia ja suklaata. Elämyksiä, konkreettista tekemistä, millon mitäki. Kolikonmetästystä, temppuradan päässä joku aarre, arvotuksia ja palkinnoksi saanu jottain janiineelleen. 

Tännään tonttuilin kalentereihin VAPAUDUT KOTITYÖSTÄ-kortin ja joulupukkisuklaadin. Olipahan levveet hymyt lapsosilla. Kortti oikeuttaa vappautummaan yhestä pyyetystä kotityöstä ennen joulua. Korttia ei voi käyttää oman huoneen siivoomisseen, ihan sillä, että meillä näillä kaikilla nelijällä on yhteinen huone, ni ois tosi epää et joku huilis sit siivouspäivänä ja muut rehkis. Saatekirjeeseen laitoin vielä, että kandee käyttää harkiten ylipäänsä. 

Joku voi aatella nyt, et onpa hölömö joulukalenterin ylläri, mutta itte tykkään aatoksestani ja varmuuen onnistumisestani eli reaktiot kalenterinaukasioilla oli erittäin tyytyväiset, tiiän onnistunneeni taas. Mun tekemän joulukalenterin idea on aina ollu tuottaa iloa, antaa huomioo, antaa poikasten ja nyttemmin sitte miekkosenki lapsosten käyttää luovuuttaan ja päätään ja sitä kautta saaha sit joku kiva ylläri. Ja mun poikaset on tänäki vuonna, vaikka jo teinejä ovatki, toivonneet tätä kalenteria mieluummin kuin kaupasta ostettuja. Se tuntuu äitinä ihan pirun hyvälle. Että nää mukelot ossaa arvostaa mun vaivannäkköö ja ennen kaikkee ne tahtoo muutaki ku pelekkää materiaa ja karkkia. Tällä kaikella on myös se aatos takana, että tää on jo osa sitä joulua ja joulumielen kohotusta.

Onneks taas jaksoin alakaa tätä vässäämään tänä vuonna kaikesta shaibasta huolimati. Tästä saan ittekki illoo, tosi palijon.