Meillä on väännetty nyt jotenki taas enempi sun lapset, mun lapset, sä oot aina poikas puolella, elä vedä mun lastani tähän, sä aina puutut, saat itte hoitaa janiineelleenjaniineelleen. Alakaa kyrsiä jo ihan olan takkaa tää meno. 

Mun lapselleni saa puhua miten vaan tai arvostella, mutta hänen lastaan ei, saatikka ottaa puhheeksi. Ku AINA mä veän senkin tähän. 

Kyllä mä jukoliuta puutun ja lapsiani puolustan, jos niille puhutaan tökerösti tai kohellaan epäoikeuenmukasesti. Se on ihan sata varma asia se. Jos miekkonen ei taho, että puutun heijän väliseen kommunikaatioon, ni puhukoot ja kohelkoot poikasiani sen mukkaan sitten. 

Muutenkin tuntuu, että tässä perheessä en osakseni saa muuta kuin negatiivistä arvostelua. Sä oot aina väsyny! Sä oot vitun ärsyttävä! Sä oot sitätätäjatota! Sun takia täällä on kiree ilmapiiri! Sä oot just tommonen! Ton tuhahtelun sä ossaat! Ton huutamisen sä osaat! Ton jupinan sä osaat! Ton pihtaamisen sä osaat! Voi jumalavita mähän oon moniossaaja!! 

Ja omassa käytöksessään, joka näissä tilanteissa nousee ihan todella vahavasti essiin ja päällimmäiseksi, on tosi lapsellista ja täysin passiivisagressiivista. Mut eihän siinä omassa käytöksessä nähhä mittään vikkaa saatikka parantamisen varraa. Ei tietenkään. Hyvänen aika! Sehän tarkottas sitä, että hän myöntäis olevansa epätäyellinen. 

Kyllä mä tiiän. että varsinki esikkoni murrosiän ihanan kamalassa myllerryksessä ossaa usseinkin olla ihan tolokuttoman ärsyttävä. Ittelläki hirttää kiinni monestikkin. Siihen pittää vaan osata AIKUISMAISESTI reagoija. Ja vaikkei joka kerta pystyskään, niin osata viheltää peli poikki, hengähtää hetki ja sitten ottaa uusiksi. Ja tää keino toimii. Erittäin hyvin vieläpä. 

Eilen illalla meillä oli taas yks yhteenotto liittyen mun poikasseen. Tilanne saatiin rauhotettua ja yritin ottaa puhheeksi jotta saatas asia sovittua ja sit unohettua. Miekkonen tapansa mukkaan yritti ohittaa koko yhteenoton ja jatkaa kuin ei sitä ois ollukkaan. Ja oli vahvasti sitä mieltä, että ei hän halua jokkaista asiaa puija. Ettei me kuulemma joka riitaa aleta keskustelleen. Mitä helevettiä?! Kyllä! Mä haluan, että nää selevittetään just siinä tuoreeltaan ja koitettaan keksiä ratkasut, jotta vältyttäs näiltä saakelin samoilta riioilta jatkossa. Argh! Äsyttävvää. En mäkkään halluis keskustella joka saakelin päivä, mutta en mä voi ennää näitä sisuksiinikkaan tunkee. Se tie on nähty. Nou moor tät kaind of shit foor mii enivei.

Tää ilimapiiri täällä torpassa on hanurista. Ja ei. Se ei kyllä toellakkaan oo ainoostaan mun takia tämmönen. PISTE.

Ugh! Oon puhunu.