Sain olla muutama päivä sitten auttamassa ystävääni hänen pentulootassaan. En oo aikasemmin päässy olleen mukana koiran synnytyksessä. Ihmissynnytyksistä on vaan omakohtasta kokemusta. Ihan huikee kokemus! Ja kun oon ollu ystikseni mukana käyttämässä narttua uroksella eli oon ollu mukana näitten penneleitten alakuunpanemisessa ja sit ultraankin pääsin mukkaan, niin olihan se huippu juttu, että pääsin synnytykseenki ja sain olla auttamassa alakuunki pari ekkaa päivää. On se vaan ihmeellistä tuo uusi elämän alaku. Ja miten sulosia tyyppejä vielä syntykkään. Kovia menijöitä heti alusta ja kova äänisiä. Persoonallisuuserojaki heti alakuun löyty. Vaikka ne on ihan pikkusia, sokkeita ja näyttäävät rotan poikasilta. Ja sit niistä kasvaa sellatteita 60-80 kilosia jättejä. Onneks sain kokkee tän. Ja toivon hartaasti, että saan olla mukana kokemassa tämmöstä joskus toistekkii. Ei sieltä ois malttannu lähtee pois ees. Mutta mun tuurilla oon kippeenä ja oma arkihan se täällä kotona ootti. Toivottavasti pääsen noppeesti niitä pupseja taas kahtommaan. Samalla auttaan ystistäni, joka yksin siellä koittaa jaksaa kaikki jutut hoitaa.