Viimeks kirjottelinki jo siittä kuinka olo on alakanu helepottaa. Olotila on yhä sammaa ja tuntuu, että eteneminen näitten solomujen aukomisessa jatkuu vaan. Monen kuukauen junnaamisen jäläkeen tämmöset harppaukset tuntuu tosi hyvälle. 

Oon saanu selevitettyä myös alakutaipaleeni vaiheita ja sieltähän löyty monta avvainta. Mun tuntemukset turvattomuuesta, riittämättömyyestä, liiallisuuestani jne., niille kaikille alakoki yhen'äkin löytyä ihan oikeita syitä miks niitä koen ja miks jotkut tilanteet tänä päivänä vieläkin on mulle tosi hankalia. Nyt ku mä tiiän asioita, nyt mä voin alakaa nuppinikkarini kans niitähi työstään. 

Myös näitten kaikkien asioitten tietoon tuleminen auttaa mut hyväksymmään mut itteni. Hyväksymmään oman epätäyellisyyteni ja inhimillisyyteni. Nää kaikki jutut saa mut myös olleen tosi herkkä tällä hetkellä. Kanavat on auki joka suuntaan vähän, ni jouvun myös nyt opettelleen tässä kohtaa näitä rajojeni pitämistä ihan huolella. 

Mutta katto tätä prosessia ny miltä suuntimilta tahansa, baana on auki, beibi!