Huppistakeikkaa, kun on taas aika vierähtänny. Mulla oli tuossa tietsikkaongelmaa reilu kuukausi ja nyt töissäki jatkuvasti, ni ei oo ollu energioita taikka aina mahkujakkaan naputella.

Joulu on nyt vietetty ja sain olla nelisen päivää vappaillaki. Vappaapäivät ollu kortilla koko syksyn ja sen kyllä omassa jaksamisessa huomaakin. Sit mulla oli tuossa marraskuulla kova lentsu ja tuntuu, etten oo senkään jäliltä omakseni pallautunnu. Tarvinnee työterkkaan suunnitella menevänsä tässä, jos ei oikeesti ala vointi koheta.

Meillä oli tuossa kans töissä työilimapiirionkelmata, pienessä porukassa tollatteet tuntuu hyvinni noppeesti. Omalla kohalla tuntemukset kävi sietämättömäksi ja pistin sit pomon pittään  meille vähä henkilöstöpalaveria. Palaverissa saatiin sitte puhua suut puhtaaksi ja hommat muuttu taas hieman selevimmiksi. 

Että kyllä se elämä muistaa aina tuota negatiivista ja raskaitakkii juttuja etteen heitellä. Pääasia lienee kuitennii, että itte ei jää halavaantunneena niitten alle tai ylipäänsä jää siihen myllyyn pyörimmään mukana. Taito osata irrottautua tollatteista, ottaa ehken hitusen perspektiiviä ja tehhä tarvittavia muutoksia tahi toimenpitteitä, jotta asiat selekiintys. Asia, jota oon tän vuojen aikana opetellu ja opintie jatkuu. 

Jos ei aina tiiäkkään mitä sitä elämältään tahtoo, niin se on jo etteenpäin pitkästi, ku tiedostaa mitä ei ainakkaan taho.