...nimittäin tulin juuri c1-ajokortin teoriakokkeesta. Ykkösellä meni läpi, jes! Olin varannu ajan vaan niihin paperijuttuloihin, mut sattuin sit kysäsees, et oisko mahkuja päästä teoriakokkeeseen samointein ja sehän passas. Ja ennen sitä en jänskänny yhtään, mut samalla sekunnilla, ku avasin asiasta suuni, tupsahti tuhat perhosta massun pohojalle. Alakuun tuntu etten tajjuu mittään mitä siinnä alakuohjeistuksessa sanotaan ja aatelin, et voe helevettiläene, perseelleenkö mennee jännityksen ja keskittymisvaikeen takkii, mutta läpi mänt et pöllähti.

Se o vaan niin hassua, kuin sitä jänskää nuita tilanteita ja vaikka tietää, että kaikki mahkut on läpipääsyyn ym., ni silti pittää alakaa jännäilee. Pölijähän sitä sillä(kin)lailla on, ei sille voi minkään. Tuo keskittymisvaikee hankaloittaa kans, mutta oon huomannu, et kun pääsen vauhtiin, muistan hengitellä ja niin poispäin, ni kyllä se siittä aina lähtee suttaantuu asiat.

Nyt sit sain sumplittuu ajotunneille ja -kokkeeseenki ajan. Sitä vaan tarttee ny viel hetki venata, ku ei meinant aikataulut käyä yksiin autokoulun kanssa, mutta sit sieltä se heppu soitti mulle ja saatiin kuin saatiinki yks aika mätsään tästä kuusta. 

Mutta kyllä vetiki vätystynneeksi nyt, ku sai tommotteen jännähomman alta pois. Voi taas olla rauhallisemmin mielin ja illalla avantoon poikasen kanssa lisärentoutusta saamaan.

JES! Tudei is ö gud dei!