Käväsin lekurilla tosiaan ja saikulle se mut passitti takasi. Kovasti hän mulle ny tuputtaa nuihin ahistus- ja paniikkikohtauksiin lääkitystä, itte oon niitä täysin vastaan. En nää mittään järellistä syytä alakaa niitä popsimmaan. Ja oon varma, että ahistun siittä vaan enempi, jos mulle väkisellä niitä aletaan tuputtammaan ja joutusin niitä pakolla syömään. Tiiän, koska mulle on käyny niin aikasemmin muunlaisten lääkejuttujen kanssa, jotka oon kokenu ittelleni vääräksi. Tottakai mä sillon syön lääkkeitä, otan rokotuksia ynnämuuta, kun mä tiiän, että niitten ottamisseen on joku ihan oikee syy. 

Oon tässä ny alakanu pohtiin, että millekkähän sitä seuraavaksi alakais. Oon kattellu osa-aikahommia eri aloilta, hitusen on aatoksia yritysjuttuloitten parriinki. Kun en ny ihan tiijä mitä mä oikeen halluun tehhä tulevaisuuessa, ni tuo osa-aikanen duuni sen takia ois hyvä vaihtoehto, ku näyttää ja tuntuu siltä, ettei musta oo tällä hetkellä tuohon ommaan työhöni.Mutta on kyllä niin vaikee päästää irti, saatikka antaa periksi ja myöntää, että tää ois niinkö tässä...

Niin tai näin, jottain tässä on konkreettista tehtävä.