Poikaselle annoin siis lahjakortin rippilahajaksi, joka oikeuttaa seikkailuretkeen Pohojosessa äitin kanssa kaksin. Oon ollu visusti hilijaa sisällöistä, ja niin aion olla vastasuuessakkii. Aion nimittäin pikkuhilijaa tässä tiputella pikkutietoja ja reissuunki lähtään sit sillai, että ilimotan vaan edellisenä päivänä, että nyt pakkaappa nää listalla olevat kamppeet rinkkaan ja sit lähtöaamuna tyyliin; ole valmis lähtöön klo 9.00 etuovella. Ja reissussa kirjekuori kerrallaan paljastelen vinkkejä seuraavasta tulevasta touhusta.

On samalla seikkailua ittelleniki, tulossa on monta semmostahi touhua, josta oon haaveillu pääseväni totteuttaan. Ihana huomata kuinka poikanen oottaa ja monesti on jo kyselly, et voinko jottain paljastaa. Kaikki ajallaan oon vaan vastannu.

Oma tilannehhan toki silleen on auki, ku oon nyt saikulla ja tulevat työkuviot ihan kysymysmerkkinä vielä, mutta tuon reissun aion käyä ja piste. Ja ens vuonna nuoremman poikaseni kanssa sitten omanlaisensa reissun. Ja näistä en jousta tippaakaan. Koen nää isoiksi juttuiksi lasteni kanssa ja tiiän, et he molemmat ossaa tämmötteitä juttuja arvostaa ja muistella ilolla jäläkikätteen. Halluun heille tämmöset kokemukset suoda.