Samat riidat, samat keskusteöut, samat kaikki. Ja ei sit kuitenkaan. Taas on jokunen sentti kylymyyttä iskeytynny välliin, ei kaikki tunnukkaan ennää niin voimakkaasti pahalta. Lopullisuus ei tunnukkaan ennää niin pelottavalta, ei iske tuska rintaan tikarien lailla, ei paniikki tuu aatoksesta menettää toinen. 

Kylymyys on iskeytynny meijän välliin, ei lämpö ja rakkaus vielä oo kuollu, mut haalennu aikalailla. Tää mennyt alakuvuosi on ollu monella tappaa todella raskas. Kumpikkaan meistä ei oo voimissaan, energiat vähissä, ei jaksa vaan panostaa. 

Ehkä tästä jollainlailla taas saahaan hommat pelittään. Jospa.