Kuinka onkaan kuulkaas heleppo immeisen mieli pahottaa... ja jos ei ny ihan pahottaa, ni ainaki erittäin poistyöntävä vaikutus sillä on. Sen taas eilettäin sai kokkee. 

Itte en niinkään ottannu negakuormaa sisuksiini, mut mun miekkonen otti tilanteen huomattavan paljon raskaammin. Ja syystäkin, Kyllä hän sai täysin aiheetta tän kaverin paskalastin päin pläsiä. Näitä tilanteita tän kaverin kanssa on ollu enempin ja vähempi jo pitkän aikaa, mut nyt saa jäähä meijän kaveripiiristä pois. Ei me kaivata yhtään ylimäärästä draamaa ja negatiivisuutta meijän kottiin tai elämään yli päänsä.

Se on kummallista, kuinka tätä negatiivisten ihimisten puottelua elämästään saa tehhä vähän väliä. Tai ainaki mä oon niin joutunnu tekkeen jo monta vuotta. Aattelin erotessani vajjaa 7 vuotta sitten, että siinä tipahti se suurin taakka. Ja niin varmasti tippukkii, mutta ennen sitä ja sen jäläkeenki oon joutunnu rajjaan näitä ihimisiä pois. Ja sama homma jatkuu.

Pistäähän se mietityttään, et onko oikeesti negatiivisuuen ja negaimmeisten määrä kuitenni aina vakio? En tahtois näin uskoo ainakkaan. Näissä hetkissä se vaan tuntuu siltä. Että vaikka kuin sä näitä henkilöitä rajjaat pois, ni aina sieltä joku neggis vaan silti löytyy. Vai onko se niin, että kun jonku rajjaa pois, joku toinen samantyyppinen henkilö jotenni korostuu jälijellejääneistä? 

Niin tai näin, hommaa teen niin kauan, ku hommaa piisaa. Elämä ei oo pelekkää hymyä ja onnee, sehän tuota oon saanu nahoissani tuntee koko ikäni, mutta se keitten kanssa ne vastatuuletki ellää, ni sillä on iso merkitys. Ja parantaa elämänlaatua huomattavasti.