Ekasta burleskitunnista selevisin hengissä! Jee! Ja se oli ihan älyttömän kivvaa!! Ja ihan tolokuttoman vaikeeta mulle, mutta menin, tein ja yritin ja jopa välliin muistin hengittääkki. Tunnin jäläkeen olin elossa enempi kuin naismuistiin! Se energiavirtaus oli huikeeta, jännitys oli poissa, ittesä voittamisen riemu ja ylypeys, oihvoih.. Se oli niin hieno tunne. Ja vaikka eka tunti olikkii ihan pintaraapassuu, eli tiiossa on varmasti ittelle monen monta pelon ja omien raja-aitojen kaatamisia, niin mä oon valamis haasteisiin. Oon lopen kyllästynny tähän itteinhoon, vanahojen aatosteni kieputtelluun, kuinka musta ei oo mihkään eikä munlaiseni voi tehhä sitä taikka tätä, varsinki ku ne aatokset on muilta tulleita, ei mun omia. Tai että mitä kaikki muut mun tekemisistä aattellee, kun tuskinpa ne ees mittään aattellee. Ja jos aattelleevatkii, nii siittäpä sitten vaan. Piirun verran vajjaa nelikymppisenä on jo aika olla ihan oma ittesä. Hippusen uskallan jopa olla toiveikas, että jospa tästä mun heittäytymisestä tulis jolleen toisellekki aatos olla rohkee tai että hänen aatos tästä on, että huippu juttu, hyvä sä. 

Niin tai näin, mä oon ihan viiliksissä! :D