Sain eilen kuulla lekuriltani, jotta mun verikokkeissa oli aavistus rasvamaksaan viittaavaa ja paastosokerit hieman koholla. Ja oikeesti vaan hieman. Toinen maksa-arvo oli ollu täysin normaali. Ja koska en juopottele tai käytä mittään lääkkeitä, maksani rasvottuminenhan johtuu ainoostaan lihomisestani. Samoin sokeriarvonnousu. No, lekuri määräs sokerirasitustesteihin. En oo saanu aikaseks vielä varata labraan aikaa. Ahistaa.

Vaikkakin mun järkeni sannoo, jotta mittään hättää ei oo. Nää nyt tulleet lukemat on tosi pieniä ja täysin käännytettävissä oikeeseen suuntaan. Ilman lääkkeitä. Mä tiiän sen. Oon opiskellu aiheesta ja lukenu siittä myöskin muuten. Ollaan miekkosen kans jo muutettu ruokalinjaa kotona parempaan suuntaan ja oon kivasti päässy jo kävelyillekkin. Ens viikolla alotan burleskin (!!!!) ja toivon mukkaan pikku hilijaa saan alotettua taas kotona jumpat. Eli askeleet on jo tässäkin otettu harhapoluilta toiseen suuntaan.

Silti! Silti tää nyt kalvaa mun mieltä ihan kamalasti. Eilinen agrenpurku helepotti tämännii asian sulattelua, mutta aatokset pörrää kiihtyvällä tahilla päässä ja ahistus nostaa päätään. Ja se mikä mua tässä kalvaa kaikkein eniten on häpeä ja epäonnistuminen. Mä oon niin läski, että mulle on käyny näin. Oon ittelleni aiheuttannu tämänkin. Mä oon kaikesta tiiosta huolimatta antannu itteni lihhoo yli satakiloseksi läskiläjäksi jättämällä liikkumisen kuin seinään ja ahmimalla sohvan nurkassa kaksin käsin. Mä s****nan pälliaivo oon häppeeksi kaikille ja kaikelle. En piä ittestäni huolta, vaikka tasan tiiän kyllä mitä pittäis tehhä. Tietoo on. Kokemusta on. Ja silti mä oon tässä jamassa. Menossa kohti insuliinipiikkejä ja amputoituja varpaita. AAAARRRRGGGHHH!!!!!!! V***U!!!!!

Nyt jumalavita nainen!!!! Turpa kiinni ja hengitä!!!!

123456789....... Huokaus. Ja toinenkin.

Noni. Kokkeillaanpa uuestaan..

Niin. Tuo mitä tuonne ittestäni sätin, on ikävä kyllä sitä puolta ittessäni, mistä opettelen päästään irti. Meinasin deletoija ne pois, mutta oon nyt rehellinen nuistahhii ajatuksistani. Opettelen hyväksymmään itteni ittenäni ja olleen sinut kroppani kanssa. Oon joo lihonu viimesen kahen vuojen aikana edellä mainituilla tavoilla, tilanne ei kuitenkaan oo millään tasolla lohuton. Juu yli 100 on paino, mutta oon näistä lukemista tiputtanu kerran aikasemminki painoani 30 killoo. Juu, sillon olin reilusta alle 30v, nyt oolmoust 40, mutta ei se mahotonta oo nytkään. Toisaalta mun taustalla ja tän hetkisellä voinnillani itte laihuttaminen on kielletty. Eli en puhu laihuttamisesta, puhun elintapojen muuttamisesta. Semmosesta, että löyvän sopusuhtasen tavan liikkua ja syyä, ja sitä kautta jos/kun paino tippuu niin hyvä, mutta itte painon tiputtaminen ei oo se pointti, vaan että oon kivuton, virkee ja oma itteni. Kaikenmoiset kuurit ja dieetit on kiellettyjen listalla. Teen itteni ihan sekopääksi niillä ja ne aiheuttaa vaan lissää solomuja tähän mun jo valamiiksi sotkusseen pääkoppaani. Että otettakkoon nää verikokkeitten tulokset nyt pikku potkasuna pepulle tälle jo otetulle tielle.

Nyt jatkan hengittellyyn keskittymistä kotvasen ja nostan persaukseni sitten tästä sohovalta ja kattellaan mitäs sitä sitten alakais. Kiitos, kun sain purkaa. Helepotti alapainettani kovasti.

<3