Iskäni kuolemasta tuli tällä viikolla pari päivää sitten 13 vuotta. Iskäni kuolema tuli mulle aikannaan erittäin suurena shokkina, se tapahtu niin äkisti. Oon surru vuosien varrella hänen menettämistään hyvin laajalla tunneskaalalla. Ja koska en saanu pittää häntä elämässäni kuin hänen viimeset 8 vuotta erinäisten musta riippumattomien syijen takia, oli hänen ennenaikanen kuolemansa ihan jäätävän raju menetys. 

Joka vuosi hänen kuolinpäivännään oon kuunnellu tietyt biisit, oon ollu lohuttoman itkunen ja tuntennu viiltävvää kipua syämmessä. Näitä ton kaltasia päiviä on muutamia pitkin vuotta myöskin. Varsinnii sillon,ku elämässäni tapahtuu jottain merkittävvää. 

Tänä vuonna hänen kuolinpäivännään tunteeni oli hieman erillaisemmat. Heti silimät aukastua kyllä tiesin mikä päivä on kysseessä, mutta tunteet ei lähtenny heti viemään alaviistoon. Päivän aikana koin jopa ilosia asioita, jotka otin avosylin vastaan. Tuntematta jäläkeenpäin ees huonoo ommaatuntoo. Kun sitten yhessä kohtaa alako mieli pyöriä enempi iskässä, annoin surun tulla, annoin kyynelten valluu poskilleni ja nuoremman poikaseni ollessa tilanteessa mun kanssa, puhhuin hälle iskäni kuolemasta, vastailin hänen parriin kysymykseen rehellisesti ja rauhallisesti, kuunneltiin yhessä yks biisi. Ja se haikein hetki meni siinnä. Illalla halusin koko perheen sammaan iltapalapöytään, johon sytytin kynttilän palamaan. Aiheesta olin meinannu puhua perheelleni, mutta tunne ei ollukkaan semmonen, että puhetta oisin halunnu tuottaa. Se oli täysin ok. Ja kun sitten ennen nukkumaanmennoo puhalsin kynttilän sammuksiin, sannoin iskälle hilijaa mielessäni kuinka häntä yhä ikävöin ja että on mulle edelleen hyvin rakas. Tunteet ei kuitenkaan lähtenny lohuttomuuteen tuossakkaan. Se oli hilijanen hyvä kaunis hetki. 

Nyt on semmonen tunne tuosta koetusta päivästä, että suruni on mennyt etteenpäin. Oon alakanu viimein hyväksymmään iskäni kohtalon, mun kohtalon isättömänä, ja oon alakanu olleen omasta elämästäni enemmän kiitollinen, ja iso kiitoshan siittä asiasta kuuluu mun iskälleni, tietty. Kaikesta huolimati. Hän on toinen niistä henkilöistä, jokka mut on tälle pallolle pyöräyttänny.

<3 Iskä <3

¨Maailma on kaunis¨-Irwin Goodman