Miksi ihimistä ei voi kohella inhimillisesti? Kysynpähän vaan.. Jouvuin taas viestittelleen vanhan työpaikkani, siis sen mistä oon yhä saikulla, esimiehen kanssa. Viestittelleen sen takia, että heijän toivomus on käyä kaikki ei akuutit kanssakäymiset sähköpostin välityksellä. Hoitoalan ihmiskohtaaminen on näin inhimillistä ja vuorovaikutuksellista.

Vaikka on tylymmäksi vastaukset tullu kokoajan ja varsinki ton osasairaspäiväkokkeilun epäonnistuttua, niin kyllä vaan muuttuu viestittely kerrallaan huonompaan suuntaan.

Ymmärrän olevani rikka meressä heijän miljoonabisneksissään; ymmärrän, että oon pelekkä kuluerä heille nyt; ymmärrän, että heillä on kiireitä; YMMÄRRÄN!! 

Mut sitä mä en jumalavita tajjuu, miks mua ei voi kohella kuin ihimistä??? Eli vastata asiallisesti ja ihan vaan vaikka lukemalla mun viestit ja ehkä jotenkuten muistaen lukemaansa.

Se, että rämmin täällä päivästä toiseen ristiriitasissa fiiliksissä ja teen surutyötä ammatistani luopumisesta, kärvennän itteeni häppeessä, millon surussa, millon vihassa, millon itteeni rohkaisten luottaan elämän kantamisseen ja uuteen alakuun. En mä näe mittään aikuismaista tai järkevvää syytä mua kohella kuin paskaa. Miksei tätäKÄÄN asiaa voi hoitaa fiksusti ja asiallisesti?? MIKSI EI??? Kohata ja kohella ihmismäisesti ihimistä. Kun ny kuitenni hoitoalallaki ollaan... 

Kylymä rätti päin naamaa ja onnee vaan. Jeejee.

Nostattaa ärräpäitä sekin, kun ärsyttää kuin nää mennee mulla näin ihon alle aina.. Toisaalta, en ossaa itteeni tästä liiemmin ruoskia, tiiän syyt ja tiiän, että kun vaan sinnikkäästi opettelen neutralisoimaan tuntemukseni näihin kanssakäymissiin ja työstän nää tuntemukset kerta toisensa jäläkeen, mä tästäkin pääsen etiäpäin. 

Ugh! Tämmönen purkaus tällä errää... Hippasen jo heti helepotti! :D