Muuttopäiväni piti olla nyt tulevana perjantaina. Olin henkisesti jo asennoitunnu siihen täysin. Eilen illalla oli hiukan hankala saaha unenpäästä kii, ku jo hiukan olin levoton tästä alakavasta viikosta. Aamulla heräsin pikkaseen no ei ny ahistukseen, mutta semmosseen lievään painon tunteeseen kehossa. Tein aamuhommia ja alloin pakkaileen. Mussiikkia soitin kaikenmoista ja välillä itkua piti tiristellä, The Final Countdown oli alakannu.. Vähhiin käy ennenkö loppuu.. No joo.. Sain siinnä ittelleni parempia viiliksiä jo ja pakkailu jatku kiihtyvällä tahilla. SIt soi puhelin... Vuokrataloilta soittaa.. Vastasin reippaasti ja sieltähän sitten täti heti alotti pahotteluilla.. "Ikävä kyllä siitä asunnosta on nyt löytynny kosteutta keittiöstä ja se tarttee rempata. Muutto viivästyy kuukauella. Että toivottavasti teillä ois nyt tulevan ex-puolison kanssa mahollista asua vielä hetki pitempään saman katon alla."

Että mitäääh? 

Kyllä löi pää tyhjää ihan huolella siinä jonnii aikaa.. Mites nyt? En toellakkaan halluu ottaa tämmöstä aihetta puhheeksi exän kanssa. Oma pettymys on jo ihan tarpeeksi kauhee, et en kyl millään jaksais sen raivoja tähän...

No eipä tässä oikeen oo nyt vaihtoehtoja.

Pankkiasiat saatiin hoijettua yhessä reilaan ja kaupassa käytyä ihan ok, sit autolle kävellessä sain sanotuksi, että en mä ny muutakkaan perjantaina vielä. Oli kyllä niin hankala saaha sannaa suusta. Jotenkin sain kuitenki asian esitettyä ja tolle vastailtua, hän tietty otti sanomiseni kiukutteluna. En kyllä kiukutellu, mut hän ottaa kaiken mun sanomiseni niin, jos en sano sitä hymmyillen. Enivei... Muuten se otti asian ihmeen hyvin, ei alakannu huutaa, ei reuhata. Totesi vaan, että koittaa olla ens viikolla mahollisimman vähän täällä. No hyvä.

Joo.

Kyllä tähän on jotenni tosi hankala asennoitua uuelleen, et vielä tarttee kökkiä ties montako viikkoo täällä, kun olin jo ihan siinnä, että lauantaina herrään uuessa kotona poikasteni kanssa ja en tiiä kuulenko tostakkaan miehestä ennää ikinä pihhaustakkaan. Oon suru- ja luopumistyötä teheny kuitenkin tähän aikatauluun. Muuttaako tää mittään? Ei välttämättä, mutta jos nyt ollaan ihan ok välleissä, ni pyssyykö nää tämmösinä vai onko tää lisäaika sit tosi huonojuttu. Aika näyttää, joo. 

Nuorempi poikanen oli tosi pettynny tähän uutisseen, ymmärrettävästi. Esikoinen otti ihmeen kevyesti. Miehen lapset ei oo kommentoinu mun kuullen ainakkaan mittään. 

Turhapa tämmöstä on tietty sen enempiä murehtia, ku ei tämmöselle mittään maha. Piettävä nyvvaan peukkuja, jotta ne sais mahollisimman äkkii sen kosteuen pois sieltä ja muuttopäivä koittas noppeemmin ku kuukauen päästä.