Tännään sain tietää, että mun ammatillista kuntoutusta jatkettaan parilla kuukauella, mikä on kyllä tosi hyvä juttu! Ompahan ny huhtikuun alakuun asti tiiossa hommat. Helepotti heti mukavasti. En oo kyllä suostunnu yhtään ees miettiin, etteikö jatkoo tulis. Tää elo on muutenni ny taiteilua, ni en toellakkaan oo suostunu aattelleen, et ens viikon jäläkeen oisin taas iliman hommia. Tokihan mulla siis on se vakkaripaikka edelleen olemassa siellä mistä kohta vuos sitten jäin saikulle..

Mut nyt tää ainakkii jatkuu ja sovittiin, että vähä fiksummalla tavalla lähettään nostaan sitä viikkotuntimäärää, jotta vältettään uuestaan takapakit edistymisessä. 

Tännään sain myös VIHDOINKIN puhelun vuokranantajalta ja sovittua asunnonkahtomisen huomiselle. Tokihan oisin mieluusti tännään jo menny sitä asuntoo kahtoon, mutta on se parempi ny et ees huomenna ku joskus ens viikolla. Jotta saa varmuuen muutosta ja tiion, et tää kökkiminen loppuu varmuuella joskus.

Vaikkakin tässä on ny pari päivää menny ihan kivasti, ni silti sitä niin oottaa, et pääsee ommaan kottiin, pääsee asettuun ommiin uomiinsa poikastensa kanssa ja eteneen tässä omassa eroprosessissansa.

Eikä tartte jännätä millä fiiliksillä kukakin millonnii on...

Huomenna tullee kuukausi siittä, ku tuo mies mut jätti... Kuukausi... Jo... Huhhuh... Hitommoinen vuoristorata ollu kyllä...