Tunnekuohut on taas näköjään tasottunnu siittä pettymyksestä, kun en päässykkään vielä muuttaan. Viikkohan tuossa menikin kaikenmoisessa myllerryksessä. Tännään heräsin ihimeen virkeenä ja koko aamun tässä touhuillu jo kaikenlaista. Eilen aamulla oli vielä vähä hankallaa itteni kanssa, mutta iltapäivästä se jo lähti helepottaan. Kuntonyrkkeilyssä sain hikkoiltua ihan huolella paskaa kehostani vielä illalla ulos ja sen jäläkeen olikin jo hyvinnii auvosta. 

Vaikka tossa oli muutamana päivänä aikamoista ahistusta, niin onnekseni ne ei äitynny panniikkikohtauksiin. Ei lähellekkään. Se antaa taas toivoo, että homma on jo aika hyvästi palanssissa. 

Poikasissani huomaan, että heihin tää alakaa kans jo vaikuttaa negatiivisesti. Molemmilla jonnii asteista uniongelmaa, nuorempi teini on tosi kärttynen. Esikon kanssa saa pitkästä aikaa vääntää. Kaikki tää nyt tän muutonviivästymisen tultua ilimi. Silläkin toivon, että mulle soiteltas sieltä ny mahollisimman pian, et muuttopäivää pukkais. Päästäis kaikki asettuun aloillemme ja uuteen arkeen. Kaikki saatas ommaa tillaa ja rauhaa.

Vaikka saan itteni näihin tilainteisiin tasottuun ja soppeuvun, niin kyllä mä huomaan, että tietynlainen väsymys koko tähän tilanteeseen alakaa nousta. Eikä se varmastikkaan oo mikkään ihimekkään. Toivon vaan hartaasti, että koko tää asumishomma ratkee nyt ennemmin kuin myöhemmin. Ettei mun toipuminen lähe millään tasolla taakseppäin. Että mä tällä suunnitelmalla voin edetä ja olla kokopäivätyökykynen huhtikuun alussa, tai no oikeestaan maaliskuun puolivälissä. Tartteis alakaa funtsia jatkookin. Energiaa on jo ollu sevverta tässä, että pikkasen oon uskaltannu kattella työpaikkoja. Nyt pittää vähän miettii myös tätä tulevaa ainoon aikuisen pyörittämmää elämääkin. Vaikka poikaset on jo ysillä ja kasilla, niin ei ne voi kaikkia iltoja keskennäänkään olla. Että työ tartteis olla sit semmosta, että kotonakin voin olla silloin ku poikasetkin. Mut en kerrää ny siittä ressiä, asia ja askel kerrallaan tässäkin. Mulle riittää nyt, että oon alakannu näitäkin funtsiin.

Nyt on taas onneks semmonen suht levollinen fiilis, positiivista mielenvirtaa liikkuu ja kropassa tuntuu mukavasti eilinen nyrkkeilyreeni. Näin.