Heräsimpähän taas aamuyöstä puol viien maita ja valavoa kittuutin lähemmäs kuutta pyöritellen kaikemmoisia keloja päässäni siinä sitten, ennenkö sain uuestaan tunteroiseksi unen päästä kiinni.

Oon opetellu yksinkertasia hengitysharjotuksia tekkeen ja sellasta ajatuksista irtipäästämistä. Välillä onnistuu hyvin, välillä se on niin kovin tappista ettei tosikaan. Nuo kuitenni auttaa ainakkii rauhottaan sitä kovinta ajatusten virtaa ja tuomaan itteeni takas tähän hetkeen. Makkoilin piikkimatollakkii siinä sit tovin. Seki autto. Eilisillan burbeehaastekki tuntu kropassa, ni siihennii toi apuja hyvästi.

Sain myös semmosesta ajatuksesta kiinni ennen uuelleen nukahtamistani, että josko alakaisin taas keskittyä elämässäni enempi niihin positiivissiin asioihin ja niihin mihin pystyn vaikuttaan itte. Hetki sitte tännekki kirjottelin, oliko ny pari viikkoo sitten, kuin mullon rauhallinen ja seesteinen fiilis tän kaiken poikkeushässäkän keskellä ja touhuan kaikkia mulle hyvvää fiilistä tuovia juttuloita. Eihän tilanne oo sinällään miksikkään muuttunnu. Ne on nyt nää työhommelin päivämäärät käen ulottuvilla, niin siinä on näitä kippeitä juttuloita sevverta, mikkä tullee häirihteen ellooni valavottamalla aamuyöllä ja sen tuoma väsy nostattellee olemattomia ökkömönkiäisiä essiin. 

Ohan se hyvä toki tiiostaa aina mikä johtuu mistäkkii. Ja uskon mä vankasti siihen, että tieto ei lissää tuskaa, vaan rauhottaa. Joten fokus oikeisiin asioihin taas.