Oon tässä parin päivän aikana Miekkosen lähettyvillä ollu jotensakkii vetäytyvä ja ruennu tuntee epävarmuutta. Heti on alakanu nousta ajatuksiin, että vikkaa on mussa, mä en oo riittävä, mä en oo sitä, enkä mä ny oo tätä. Tännään mä sitten ihan suutahin ittelleni ja rehellisesti kävin ittekseni läpi parit faktat, joitten jäläkeen kyssyin Miekkoselta, että onko hän nyt ollu ihan muissa maailmoissa. Kyllä. Johtuuko hänen poissaolevuus hänen töistään. Kyllä. 

Niimpäniin.

Ja mä tiesin tän. Olin asiasta ihan satavarma jopa.

Ja mitä mä silti tein?? Aloin syytellä itteeni. 

Juu, kyllähän Miekkosen tullee opetella näitä sanottaan ittekseenkin, varsinki, ku hän tietää, että mä vaistoon hänen fiiliksensä erittäin vahavasti. Uskon näin ajansaatossa alakavan tapahtuakkin, kun alakuun ittekki kysyn näissä tilanteissa suoraan. Ja tottahan toivon toella näin alakavan tapahtua vastasuuessa, koska mä näin julumetun herkästi nää imen itteeni.

Oon ollunna myös nuista työhommista kirreenä itte, ku jouvun taas vääntää niitten kans. Huomaan, miten ne asiat mennee ihon alle, miten pahotan mieltäni, miten mä väsyn ihan tolokuttomasti tällä hetkellä. Ja ihavvaan siksi, että mä en tuu yhtään kuulluksi tässä. 

Oon kuitennii teheny kaikki oikein mitä mun nyt pittää. Kaikki yhteyenotot ja vastaukset ja selevitykset oon hoitannu kuten pittää. 

Oon ny toennu ittelleni rehellisesti mikä tässä mennee tunteisiin. Epäoikeuenmukanen kohtelu. Vastuunpakkoilu. Mä tiiostan myös miksi tämmösen kohtelun kokeminen aiheuttaa mussa näitä vahvoja tuntemuksia. 

Mä tiiostan myös syyt miksi mä en voi palata tohon firmaan takasin. Mun on oltava rehellinen tässä ittelleni, täysin rehellinen. Ja myös siinä mun on oltava rehellinen itteleni, että vaikka mä miten halluisin, niin tää homma ei tästä mun mielenmukaseksi mee. Mä en saa tästä sitä kokemusta, en ammattia, en tulevaisuutta, mitä oon haaveillu, kuvitellu ja toivonu. Tää on mun pettymys. Mun on se vihdoin uskottava, purtava ja nieltävä ja jatkettava etiäpäin. Mä hoidin mun työni hyvin. Mä olin heille hyvä työntekijä. Mä en oo tuottanu pettymystä tuolle alalle. Tuo ala on tuottanu pettymyksen mulle. 

Elämä jatkuu etteenpäin.

Rehellissyys. Niin ittelle, kuin kaikille muillekkiin. Sillä mennee jo pitkälle. Ja siihen mun on pyrittävä päivä päivältä enempi ja suoremmin. Etten mä väsytä ite itteeni. Jotta mun voimavarat saa ihan uusia kohteita.