Nykkö se sitten iski tylsyys minnuunki? Oon ollu monta päivää jotennii tosi väsähtänny. Sillai eritavalla ku tässä hitsin uupumuksessa. Eli toimintakyky on säilynny kyllä ja mieli on hyvä ja aurinkoinen. Joinain päivinä oon nyt nukkunnu usseemmatki pikkupäikkärit ja sohvalla ja sängyllä makkaaminen luonnistaa nuivvaan. Alloin miettiä jo, et voisko olla rauat ja deevitskut alahaalla tai jottain. Mut sit mietin, et voihan tää olla ihan tästä ajastaki johtuvvaa, tylsyyttä. Niin.. voihan se hyvinnii olla sitäki.

Ei se varmastikkaan väärin oo olla tylsistynny. Kuulunnee ihan asiaanki näinä aikoina. Ehkäpä mä riuvun tässä tylsyyessäni nyt vaan ihan huolella. Niinku oon antannu itteni riutua surussa ja tuskassakkii.. SIllä se mennee sit toivottavasti ohi noppeemmin. Tai oikeestaan ootan tästä tylsyyestä nousevan ideoita mitä totteuttaa. Siis luovuuelle happee tässä kai annan. Monen monta ideaa on tulloillaan, mutten oo saanu mistään vielä oikeen kiinni. Tuntuu, ku oisin sellatteessa välitilassa. Se on aikast ärsyttävvääki. Tekis mieli touhuta, ideanpoikasia on, mut en saa alotettua, kun en tiiä mitä sitten tekis. Touhuilen sit vaan jottain ylleishyödyllistä. 

Niin, onks tää sitä luomisentuskaa jollaintappaa? En tiijä.. Oli mitä oli. Tylsimysmälsimys on mut vallannu.