Nonniin!! Uus satku starttaileepi tästä sitten. Tää tuottaa ittelleni niin issoo apua päästä kärryille ittestäni ja helepottaa mun ollooni, jotta lisempää kirijotuksia on taatusti tulossa. Välillä toki kaipailisin kommentteja ja vuorovaikutuksellisempaa mennoo, mutta kyllä näitten omien aatosten ulossaannista tuleva kevyempi olo on huippumotivaattori tähän kirijottamisseen. Ehkä joskus joku rohkennee jottain sannookki...

Mutta joo. Tännään tunsin pitkästä aikaa jännittyneisyyttä. Mulloli nääs työhaastattelu nettipalaverina. Oon jännittäjä ollu aina ja varmaan aina tuun olleenki, nyt ei onneksi tuntunnu siltä, että lähtis homma lapasesta. Hippasen sitä jännittyneisyyttä kyllä kavahin hetkellisesti, mutta sain onneksi noppeesti toettua ittelleni mikä on homman oikee laita ja se autto sietää sitä tunnetta paremmin. Miekkosen tsempit ja teknillinenapu toki autto palijon myös.

Nyt sitä alakaa huomata missä mittakaavoissa sitä on näitä jännityksiään ja ahistuksiaan ynnämuita kokenu viimesen vuojen aikana, kun ruppee saamaan vähän ettäisyyttä. Kuten tännään, eka säikähin sitä tunnetta, sehän viesti mulle, jotta noniin, nyt ahistus alakaa nousta ja sitä myöten panniikki. Vaikka, jos en ois sairastunnu koskaan siihen keskivaikeeseen panniikkihäirijjöön, ni mä oisin sen sillonnii jännissä paikoissa tajunnu nimittää tunteen jännitykseksi, eikä siittä ois kehkeytynny ahistusta ja sitä myöte panniikkia. Mutta näin on kuitenni käyny ja nyt mun tarttee kropalleni opettaa uusiksi, jotta tämmönen tunne on jännitys ja se mennee näin ja näin ohi. 

Nyt tuo mun jännittynneisyys on alakannu paikotellen nousta tietosuuteeni enempi. Voin sitä siis alakaa sitten työstää pikkuhilijaa poikkeen. Koska en tietenkään taho olla säikky tahi jännittynny. Koitan tähän avuksi löytää jonniimoisia ylleisiä rentoutumisharjotuksia ja tokihan kunnolla nukkuminen on yks erinomanen keino laskee virreystassoo kehossani. Mutta siis, koska tähän asti oon opetellu pittään ahistusta ja panniikkia poissa ja siihen liittyvvää ylivirittyneisyyttä alahaalla, niin nyt alan opettelleen tähän liittyviä helepotuskeinoja. Vaikka kaippa tähänni tillaan on samanmoisia apuja, mutta koska tää jännittäminen tapahtuu tietyissä tilanteissa ja säikkyminen tapahtuu yllättäin, niin siks koen tarvihtevani taas uuempia apuja juurikin nuihin tiettyihin hetkiin.

Huomaan kaipaavani terapijjaanki, helemikuun alusta kun on taukoa ollunna siittä. Tuolta psykofyysisestä fysioterapiasta oon saanu hyviä konkreettisia keinoja rentoutua ja käyä tilanteita läpi. Toisaalta se hahmoterapia ja varsinnii ryhmään on alakannu olla ikävä. Tää liittyy selekeesti tähän, ko Miekkosella on nyt omat juttunsa päällä. Ni se tarve pittää ittestäni huolta, jotta oon mahollisimman hyvä tuki myös Miekkoselle, saatikka jotten ota omassa voinnissani mittään takapakkeja, niin siksikin toivon terapian taas jatkuvan. Oon tässä niin raskaan taipalleen teheny, jotta ällyyn kyllä jo huolehtia ittestänikii ja arvostan ommaa terveyttäni ihan eritavalla kuin joskus ennen.

Mutta näin tännään. Mukavata viikkoa kaikille!