Ompahan kuulkaas ollunna hulinata viime ajat. Lauantaina vietettiin mun kuopuspoikaseni rippijuhlia vihtoista viimein. Juhliehan piti alluinpittäin olla huhtikuun lopulla, mutta korona. Koitin pittää uuet opit jaksamisen tehostamiseksi mukana menossa ja oon ihan tyytyväinen itteeni silläki saralla. Pari tiukempaa kohtaa tuli matkan varrella hermojen kanssa, mutta niistäki onneks iliman isompia yhteenottoja selevittiin.

Ihana oli kestitä vieraita pitkästä aikaa ja oon niin tyytyväinen,ku pohojosestakkii jakso mummu ja ukki ajella ja toki sisko ja äiti. Juhulat oli pienet, mutta oikein mukavat. Juhlaheppuki oli oikein tyytyväinen juhuliinsa. Haikeuttahan se mieleen toki nosti. Alakaa tosiaan noi mun kossit olla jo niin kovin isoja...

Pikkasen mietitytti alakuun toi mun äitini. Hänhän katkasi heti Miekkosseen kaiken yhteyen sen erohärdellin alussa jouluna ja ei oo ollu kovinkaan mielissään tästä meijän yhteenpalluusta. Mutta ihime ja kumma, osashan se käyttäytyä ihan normaalisti Miekkosta kohtaan. Ei tietty ny mittään anteeksipyyntöö tai sovittelupuhheita, mutta käytös oli ok. Muutehan se hänen voimistuva negatiivisuutesa sitte kyllä paistoki auringon kanssa kilipaa. Osasin onneks itte olla ottamatta siittä itteeni. 

Eksä ja hänen sukunsa loisti poissaolollaan, kuten oottaa saatettiinki. Onneks tää oli kuopuksellekkii tiiossa jo isovelijen edellisvuojen kemujen tiimoilta, joten nyt ei tarttennu pettymyksen katkeria kyyneliä vuodatella poikasella. 

Eilen oliki sitten aamulla herätessä iha tokkurainen olo ja päässä vaan humisi. Monen päivän touhotus oli poissa, viimesekki vieraat häippässy kotimatkalle. Vielä sekkii, että poikaset jatko iskälleen lomailua ja koiratki hoijossa, ni kyllä jos humisi päässä, ni humisi se kotonakkii tyhyjyys. Hassua. Vähä oli niinkö rapulainen olo, vaikken mittään alkohommia oo kuukausiin nautiskellu. Ihan se pelekkä ressitasojen raju lasku aiheutti olon. Vieläkkii meinaa olla semmonen pöhkelöolo päällänsä.

Mutta oloista huolimata, minusta oli niin ihana saaha pittää nuo juhulat omassa kotona. Oon muutenni niin kovin tykästynny nykkyiseen kottiini, että ihan huippujuttu, jotta siellä onnistu juhulatkii pittää hyvin. Vieraat viihty ja keli oli niin mainio meille. Sain apuja järkkäilyissä ja osasin sitä jopa alakuun ontuen pyytääkkin. Me ollaan aikast hyvä tiimi ton mun Miekkoseni kanssa. Ihana oli myös siskoni, kun oli niin avulias. Äiti toki autto kans, omalla valituksellaan säestäen toki ja pakkohan ne oli poikasetkii valijastaa välillä apumiehiksi järkkäilyissä. Kun järkkäilyt on hyvin tehty, ni itte juhulathan mennee siinä sitten mukavasti soljuen.

Nyt pittää alakaa aamukahvin keittoon ja suunnittelleen päivälle jottain kivvaa. Illaksi päästään Miekkosen kanssa ystäväpariskunnan mökille illan viettoon veen äärelle. Ihanata!!