.. Panniikkikohtaus. Monen monituisen kuukauen jäläkeen..

Tunnekuohuja ollu tässä viikolla, kun nyt sen poikaseni vein viikolla sinne asuntollaan ja tää päivä kummitellu mielessä. Iskäni kuolinpäivä. Äksöniäki ollu tuossa ja eilen pieni roudtrippi ystävän kanssa plus heikompi syöminen. Sit poikanen ei vastannu koko iltana puhelimmeen eikä viesteihin, niin sehän oli sitte bensaa liekkeihin. Reaktioni tapahtummiin ei ollu hallinnassani. Onneks Miekkonen oli paikalla ja kohtaus saatiin aisoihin noppeesti ja hän oli tukena muutenni. Lopulta poikasseen saatiin yhteys ja hommaa purettua jonkin verran jo sillon alakuyöstä. Kaikelle oli looginen selitys ja poikanen ehjänä ja kaikki oolrait.

Tajusin hyvin noppeesti kohtauksen jäläkeen, et kyse oli nyt taas jostain ihan muusta. Että ne menneisyyen haamut nous nyt tähän hetkeen häirihteen. Huomaan tässä, et poikanen on siellä jossain joittenki tyyppien kans ja ajeleevat pitkin poikin pitäjiä jollain autolla, ni se herättää kovasti huolta. Kun en tunne niitä tyyppejä ollenkaan. Ja ne on poikasellekkii ihan uusia tuttuja. Et joukossa tyhymyys tiivistyy ja sitä rattaa. Tiiän sen niin hyvin omista kokemuksistani. 

Onneks just sain sovittua ens viikolle terapia-ajan, helemikuun alusta on piiiitkä aika. Vaikka oon hiffaillu asioita ja työstänny näitä kuvioita omin avuin ja menestys ollu oikein hyvvääki, ni selekeesti oon jo kyllä kaivannukki terapijjaan. Selevityshommat on ihan kesken ittellä. Tää terapian jatkuminen toi heti fiiliksen, jotta jes, apua ja tukkee tulossa ja aatoksiini taas vähä tuuletusta.

Mutta nyt puhelinpalaverin ja ajatuksenpurun jäläkeiset rasvakaffet ja aamupala! Mukavaa perjantaita sulle! :) 

Iskälle lähetän <3