Hippasen ihan harmittiki toi eilinen alavirreys, vaikka tiiän et oon kippeenä ja on myllerrystä jajajaja.. Se tuntuu ruokkivan tuota ajatuskaarta alaviistoon hyvin tehokkaasti. 

Tännään tuossa käväsin koronatestissä. Vaikken sinällään uskokkaa saaneeni tartuntaa, mutta ihan sillä, et saan tiion, etten oo sitä saanu ja voin sit käyä turvallisemmin mielin kaupassa ynnämuuta kun tervehyn.

Voimat on vielä vähissä, väsyn noppeesti ja olo on aikast voimaton. Rauhaset on kaulalla turvoksissa ja kippeenä. Kurkku taasen vähän karheena, jonnii verran tukkosuus lissääntynny uuelleen.

Jutskailin testin jäläkeen puoltoista tuntia ystävän kanssa puhelimessa. Hällä kovasti murhetta ja jaksamisensa äärirajjoilla. Mut siinä höpötellessä kaikkee maan ja taivaan väliltä, toi se mukavasti illoo ja olo keveni ittelläniki kivasti. Kyllä se vaan on vissi tosi, jotta kun saa jakkaa ja kuunnella ja olla vuorovaikutuksessa, niin aina se helepottaa. Varsinki ku se yhteys on näin molemminpuolista. Vaikkei maalima siittä sinällään kummosemmaksi taas muuttunukkaan, kevensi se ihan tuntuvasti meijän molempien tän hetkistä vointia. 

<3