Nony oon alottannu työkokkeiluni. Melekosta huminata ollu pääkopassa pari päivää tässä. Ihmeen hyvästi oon kuitenki pysyny energisenä työpäivien jäläkeenki, siittä oon hyvilläni. Oikeestaan ainoo mikä alentaa mieltä on toi mun selekäni. SE ei tykkää oikeen nuin ykstoikkosesta jaloillaan olosta ja jatkuvasta etukumarasta leikkuupöyän äärellä. Ergonomiajuttuja toki ja toki toivon, et tää ovvaan alaku shokkia selälleni. Toinen minkä tiesin reagoivan oli mun käsien iho, jo on alakannu pikku haavoja ilimaantua. Rasvaa ja rasvan päälle rasvaa vaan. Mut kangaspölyn kans oon töissä tekemisissä ihan koko ajan eli siittä ei ainakkaan pääse tuolla erroon millään.

Työpäivät on menny noppeesti ja jottain oon jo alakannu oppiakki, se on kiva huomata, et kyky oppia ja sisästää asioita on parantunnu tässä ja vaikka tuolla on ihan kauheesti kaikkee opittavvaa, ni tosiaan jottain oon alakannu tajutakki.

Mut päivä kerrallaan ja maltilla etiäppäin!