perjantai, 18. toukokuu 2018

Fiiliksiä

Menihän tuossa jo usseempi viikko oikein keppeesti ja energiaa puhkuen. Sitten tuli näitä tilanteita, jotka on niitä mun kompastuskiviä, joitten kohilla mun tarvii olla tarkkana. Vaikka oon menny asioitteni setvimisessä loikkia etteenpäin, niin silti ne vanahat toimintamallit on tosi tiukassa. Otan itteeni tilanteessa missä ei oo millään tavalla kyse musta, vaan siinä on jottain mikä tullee jostain kaukaa ennen koetusta ja sit reaktiot on ylimitotettu tähän hetkeen. Sivvuutan asian ja siitä keskustelun, painan alas, jatkan yrittäen unohtaa koko asian ja näin väsytän ja masennan itteeni. Teen asioita, joita en itte halua, totteutan vaan toisten toiveita ja sivvuutan samalla omat toiveeni ja haluni ja näin kävelen itte ja annan muitten kävellä rajojeni yli ja tämä aiheuttaa mussa ärtymystä, väsymystä, kiukkua. 

Onneks mä suht noppeesti oon alakanu huomata näitä juttuja, joten en aja itteeni maanrakkoon viikkotolokulla. Tässä auttaa myös tuo mun terapia, viimestään siellä aina hoksaan ittekkin. Siks se onkin niin hyvvää tekevää mulle, kun mun terapeutti antaa mun itte oivaltaa siellä, ei oo vaan jottain mitä joku kaatais mun päähäni. Mä teen sen paranemistyöni ihan itte, terapeuttini tuella ja avulla.

Oon siittä kiitollinen.

keskiviikko, 25. huhtikuu 2018

Hyväksyminen

Viimeks kirjottelinki jo siittä kuinka olo on alakanu helepottaa. Olotila on yhä sammaa ja tuntuu, että eteneminen näitten solomujen aukomisessa jatkuu vaan. Monen kuukauen junnaamisen jäläkeen tämmöset harppaukset tuntuu tosi hyvälle. 

Oon saanu selevitettyä myös alakutaipaleeni vaiheita ja sieltähän löyty monta avvainta. Mun tuntemukset turvattomuuesta, riittämättömyyestä, liiallisuuestani jne., niille kaikille alakoki yhen'äkin löytyä ihan oikeita syitä miks niitä koen ja miks jotkut tilanteet tänä päivänä vieläkin on mulle tosi hankalia. Nyt ku mä tiiän asioita, nyt mä voin alakaa nuppinikkarini kans niitähi työstään. 

Myös näitten kaikkien asioitten tietoon tuleminen auttaa mut hyväksymmään mut itteni. Hyväksymmään oman epätäyellisyyteni ja inhimillisyyteni. Nää kaikki jutut saa mut myös olleen tosi herkkä tällä hetkellä. Kanavat on auki joka suuntaan vähän, ni jouvun myös nyt opettelleen tässä kohtaa näitä rajojeni pitämistä ihan huolella. 

Mutta katto tätä prosessia ny miltä suuntimilta tahansa, baana on auki, beibi!

tiistai, 17. huhtikuu 2018

Sissäinen aurinkoni

Pitkä syksy ja talavi takana. Jumalavita kuinka pitkä ja raskas. Ja mä tykkään ihan älyttömästi syksystä ja talavesta. Ja tänä talavena oli sitä mun niin hartaasti toivommaa luntaki ihanan palijon. Kohtalon ivvaa vai mitä lie, niin pöörnautin takia jäi nauttimatta tyystin talavihuvituksista. Mutta en ossaa olla siittä kyllä ees pahoillaan. Vaikka oon rypeny ja rämpiny henkisissä mutalilluissani kuukausitolokulla, niin sen kanssa tekemäni työ on huikeeta ja oon päässy elämässäni niiiiiiiiin paljon etteenpäin. Matka on toki ihan kesken, mutta isoja harppauksia oon ottannu ja nyt tuntuu ekkaa kertaa todella pitkään aikaan olo kevyeltä ja on jotensakkii heleppoo olla vaan tässä ja nyt. 

Viikonloppuna oli taas ryhmäterapiaa ja se oli mun osalta tän kevvään viimenen, ku en siihen ens kuun ryhmään pääse. Syksyllä jatkan sitä sitten kyllä. Ja tää viikonloppu oli mulle tosi antosa ja oivaltava ja sitä kautta myös ollooni keventävä. Tuntu se meijän ryhmä ekkaa kertaa jotenki tosi yhtenevältä, siinä ryhmässä oli heleppo olla ja työstää omia juttujjaan.

Käytiin myös miekkosen kans keilaamassa meijän ystispariskunnan kanssa pitkästä aikaa. Ai että oli ihanaa! Käytiin vielä tunnin keilauksen jäläkeen syömässä yhessä ja oli niin huippua, kun ei ollu mittään painostavvaa, ei kiirettä, höpöteltiin ja naureskeltiin vaan. Aivan mahtavvaa!

Se on mun sissäinen aurinkoni alakanu paistaa taas, joten arskat päähän ja naatiskellaan <3

maanantai, 26. maaliskuu 2018

Joko huokasen helepotuksesta?

Päivän mittaan ahistus laskenu ja pieni innostus jo alakanu nousta pintaan. Entisseen duuniin välit ilimeisen ok, ku sieltä esimies soitteli ja oli jo ihan eri mielillä ku pertsinä. Uuesta paikasta tuli se kauan ootettu soitto ja siellä alotan tosiaan ny parin päivän päästä. Joskopa tämä tästä taas. Vielä en hehkuta liikoja, kokemus opettannu, että elä nuolase ennenkö tipahtaa. Mut nyt jo voi ajoittain jopa hengittää. Ehkä :D 

maanantai, 26. maaliskuu 2018

Homma hoijettu...

...tosin tyylikkäämminkin oisin voinu tai ainaki halunnu sen hoitaa. Mut nyt on sijaistuspaikkaan avvaimet pallautettu ja työkengät pois haettu. Ja nyt ootan ku kuuta nousevvaa, et se uuen paikan tyyppi soittaa ja saahaan alotushärdellit käyntiin. Ku nyt on peleko persiissä, että entä jos tää oliki vaan unta, et oon ymmärtänny jotensakkii väärin jottain ja sit oon turhaa sallaa sisuksissani intoillu jo asiata vakkariduuniloista. Soittas se ukko jo! Oihjavoih!

  • html


    Tampere hierontaa