keskiviikko, 3. kesäkuu 2020

Uusia juttuloita

Voi vitsi, ompahan ollunna kiva viikko. Viikonloppuna poikaset alotti kesälomansa,mun esikoinen päätti peruskoulunsa. Olipahan taas kyynelleet silimissä usseempaan otteeseen. Annoin hälle oman Sä teit sen!- stipendin ihan siittä hyvästä, että on jaksannu kaikki nää vuojet tsempata läpi hankalienki aikojen koulussa ja muutennii. Ens viikolla pittäis sitte tulla jo tietoo, jotta mihkä kouluun hän pääsi. Todistus antaa kyllä luottoo, jotta ykkösvaihtoehtoonsa ois hyvät mahkut päästä. 

Maanantaina alako mulla semmone viikon mittane videontekokurssi. Ihan huikeeta ittesä voittamista ollu mulla. Hieno porukka meitä siellä. Ihan sillä lähin mukkaan, ku halluun oppia videoita tekkeen työnhakkuun liittyen ja ehkä vähä muitahhii tarkotusperiä saattaa löytyä tulevaisuuessa.

Eilettäin taasen osallistuin Villiyrttiretkelle. Sekkii pitemmän ajan haave ollunna. Oli oikein onnistunnu juttu ja opin uusia syötäväks passeleita kasveja ja vieläpä kokkaileen niistä erilaisia ruokia! Ihan mainio homma se. 

Ja vaikka touhua on riittänny monena päivänä tässä, niin silti oon edelleen toimintakykynen. Väsy oon ollunna tännään, mutta hyvin ku aamupäivän tuossa leppäilly, niin nyt jo on ihan eri meininki. Päätä meinaa pikkasen juilia, mutta se on ehkä enempi tuosta johtuvvaa, ku on hartijaseutu vähä juntturassa ja pakko myöntää, että täällä Miekkosen luona ollessa tullee vettä juotua luvattoman vähän. Kotona se oma vesiputeli kulukee jo aika hyvästi matkassa koko päivän.

No mutta, tässäpä ny pikaseen tämmötteet kuulumiset.

keskiviikko, 27. toukokuu 2020

Pakka sekasi

Eilen aamulla mulla oli tarkotus lähtee pyörälenkille iha ittekseni ja aamu-uinnille myöskin. Loppupäivälle mulla oli ihan selekeet sävelet sohvan hauista koiranruokatillaukseen ynnämuuta.

Meille sitten sattu ton isomman koiran kanssa äksidentti aamupissatuksilta takas tullessa. Siinä levis meikäläisen päivä levälleen. 

Jouvuin käymään päivystyksessä vähä puhistellees haavaa ja hakkees ab-kuuria. En toennu tuosta koko päivänä. 

Ekka iski kaamee väsy, jota on vieläkkii. Aivot ei pelannu kaupassa eikä oikeen missään muuallakkaan. Pää lyö tyhyjää vieläkkii.  Jäi tillaamatta eväkset, kaupasta en meinannu osata ostaa mittään järkevvää.. 

Tätäki kirjottaessa ajatus harhailee ja tosiaan pää lyö tyhjää jatkuvasti. Miten sitä ny tällai meni pakka sekasi?? Nooh, mennee tää ohi. Joskus :D

perjantai, 22. toukokuu 2020

Yhen tarun viimenen lause

Joo, tännään päätty mun ura ja taru ensihoitajana. Kyllä on ristiriitaset tunteet menny eestaas männä kuukausina ja viikkoina, loppua kohen kiihtyen. Lyhyeksi se jäi tää ura mulla. Harmittaahan se. Palijon. 

Viimenen kohtaaminen lähiesimiehen kans oli tännään. Allekirjotettiin irtisanomislaput. Aattelin, et ois ollu jotennii hankallaa olla siinä tilanteessa. Ihimeen kivuttomasti se kuitenni meni. Ei kyyneleitä. Ei ahistusta. Sain tsempattua, vaikkei sille sinällään ollu kyllä mittään aihetta. 

Pari kertaa syän muljahti siinä kohtaa, ku lähin paikalta pois ja jo tunnostelin,että mikkäs viilikset sitä naisella onkaan. Pari ailahtahtavvaa tunteenriepua meni sisällä ja siinä se. Sinällään joo haikeet tuntemukset, mutta päällimmäisenä kyllä iha helepotus. Nyt mun ei tartte ennää vääntää heijän kanssaan. Mun ei tartte pähkäillä, ei jossitella. Kuhan ny tietty hoitaavat sen rahallisenkorvauspuolen niinkö kuuluu... 

Nyt on aika vähä tuuletella päätä ja mieltä, hohhoilla hetkonen. Kyllä tästä paskaläjästä vielä kukkanen saahaan kasvammaan :)

Lepposta viikonvaihetta kaikille! <3

torstai, 21. toukokuu 2020

Pitkästä aikaa..

..käväsin aamulla pulahtaan jortsussa. Ai, että olikin kuulkaas ihan huippua! Vaikka tuuli oli ku suoraan SIperiasta ja sielu meinas jäätyä, niin aaah!! Mikä autuas viilis siittä tulikin taas. Ihan liian pitkä aika edellisestä kerrasta. Toisaalta vaikka oon suunnitellu meneväni ties kuinka monta kertaa ja mieli on teheny kovastikkin, niin jostain syystä en oo saanu aikaseksi mennä. Pyrin tekkeen päivittäin kuitenki aina jottain mielekästä, se saa mut pittään suorittaja- ja soimaaja-minän kurissa, mutta ennenkaikkee tuo jokkaiseen päivään asioita jotka saa hymyn huulille. Haluan tänkin asian pysyvän kivana ja ressittömänä, hyvvää mieltä tuovana asiana elämässäni. Kaikki neggis tästä aiheesta siis pois. 

Kirjottamista on tullu harrastettuu ny aikapalijon, siis muuallekki kuvvaan tänne. Tulevana viikonloppuna mun suunnitelmissa on osallistua yhelle lyhyelle luovan kirjotuksen luennollekki. Osallistuin myös semmosseen online-ompelukurssille hilijattain ja tein kivan hammeen ittelleni. Välillä teen pihahommia, välillä otan kuvia tai käyn ulukoilemassa. Miekkosen kanssa tehtiin palapeli, nyt on uusia palapelejä jo hommattuna, et päästään väkertään yhessä niitä siellä Miekkosen luona. Nyt on ollu parin viikon hikijumppatauko ihan sillä, että oon ollu tosi väsy ja pääkippuiluaki on ollu. Mun tarttee nuissa jumppajuttuissaki muistaa pittää maltti päällänsä, etten veä liian kovvaa. Toki väsymystä aiheuttannu viime aikoina myös kova ajatustyö liittyen irtisanomis- ja työkuvioihin.

Vaikka koko elämää ei voikkaan ellää niin, että tekis vaan kivoja juttuja ja tai pittäis ressitasot tasasena, niin kyllä mä oon jo oppinnu sen, että kun sisällyttää mahollisimman palijon kivoja ja ressivappaita asioita elämäänsä ja pittää sen suorittaja-minän kurissa sellasissa paikoissa mihin se ei kuulu, niin kyllä se väkiselläkkii pittää ressitasoja tasasempana ja näin elämänlaatu väistämättä paranee.

Oon myös opetellu tässä kevväänmittaan taas huolehtiin tuosta mun mahastani ja suolistostani. Aamu- ja iltasmuuttiet on alakannu tulla ruttiiniksi jo. Annoskoot oon aterioilla saanu piettyä kohtuullisen kokosina ja nyt niitä rehuja on alakannu löytyä usseemmin lautasellekkii. Maitohappobakteeritki otin käyttöön ja sinkki- ja deevitskuvajjeeseen tullee purkista nyt apuja. 

Alotin myös allergialääkkeitten syönnin ja a-vitskunenäsumutteen, huomaa että on siitepölyä ilimassa aiheuttamassa oireita. Voikohan muuten tää siitepölykausikin olla osa syyllinen tähän viime aikojen väsymykseeni?  

No mutta taas tuli kirjotettua asioita, mitä en alakuun meinannu kirjotellakkaan vaan suunnittelin ihammuuta. Mutta tämmönen ajatuksenjuoksu kehkeyty näppäimistön kautta luettavaksi tällä kertaa.

Heihei ja helluntaita!

 

 

tiistai, 19. toukokuu 2020

Jösses mikä aamu...

Kyllä ei pittäis pittää kännykkää herätyskellonnaan. Tai ainakkii sit jotenni sammuttaa kaikki somet ja viestimet niin, ettei ne oo ne ihan aamun ekat näköhavainnot uuteen aamuun ja päivään. Aikamoinen työ nimittäin lähtee parantaan päiväänsä sen jäläkeen, kun on jo hommat menny tunteisiin. 

Pitkät puhelinkeskustelut ja muutamat viestittelyt sain jo aikaseksi tälle aamua jo ja nyt on puhti ihan pois. Vaikka sain piettyä itteni jämptinä ja sanotettua tuntemukseni asiallisesti ja rehellisesti, niin kyllä huomaa, että voimille käypää puuhaa tää on. Olo on väsystä huolimatta kuitenni kevyt eli toimin oikein jokasuhteessa. 

Vaivihkaa tapahtuva ittesä ahistelu vaan vie voimia. Siksipä tän ketjun katkaseminen noppeemmin ja noppeemmin on vain ainoa tie onneen. 

Nyt onki hyvä hetki alakaa päiväpöperöille ja sit pistän itteni hetkeksi päikkäreille. Uusi herräämine tälle päivää on täysin paikallaan.

  • html


    Tampere hierontaa