tiistai, 26. syyskuu 2017

Tahdon

Meijän päivä oli viime lauantaina. Ja mikä täyellinen päivä se olikaan! Eikä tullunna maalimanloppua, maalima järisi muista syistä ja siittä synty meijän avioliitto. 

Onnenkyyneleitä vuodatettiin monen silimäkulumasta, nauru raikas ja onnellissuus ja rakkaus loimusi joka suunnalta. Tunnelma oli niin kuvvauksissa, kirkossa kuin juhulapaikallakkii ihan huikee, rento ja välitön.

Sanat ei taho riittää kuvvaileen. Se tunne on mun syämmessä, mun miekkoseni syämmessä.

Ohan tässä jo taivallettu 3,5v yhessä ja suurin osa tuostahi ajasta saman katon alla, mutta kyllä tuo päivä, ne kaikki sanat ja teot ja tunne, vahvisti tän meijän jutun ihan uusille kerroksille.

Mä todellakin TAHDON <3 

maanantai, 28. elokuu 2017

Uusi syksy alkamassa

Onpa kesä hujahtannu ihan siivillä. Oon koko kesän ollu töissä, vaihoin kesäkuussa kesäduuni paikkaa ja oon vielä syyskuun loppuun tuolla. On ollu ihan huippu paikka ja oisin ikionnellinen, jos saisin tuolla jatkaa. Käytännössä se ei oo mahollista, mahikset kuitenkin talossa jatkamisseen on. Tosin sijaistentarve vähenee ihan olemattommiin lomakauen jäläkeen ja meitä kesämiehiä/naisia on paljon...

Mut en oo jaksannu asiasta ny liiemmin ressailla, on ollunna nyt niin tapetilla nuo meijän vajaan kuukauen jäläkeen piettävät häät. Ihan älyttömästi hommaa, vaikka alotettu on ajoissa, ni tosi paljon hommaa vielä.. Tuntuu, ettei mittään muuta elämää ennätä mitenkään elämään. Ja näinhän se tietty onkin. Vauhti vaan kiihtyy näillä vikoilla viikoilla. Toivottavasti saahaan kaikki tehtyä mitä on meinattu. Tietty maalima ei siihen kaaju, jos kaikkia näpertelyjä ei saataskaan, mutta kyllä yritän saaha kaikki väkerrettyä. Huomenna tullee apukäsiä heti aamusta, ni pietään pikkutalkoot siinä aamupäivällä. Nää tehohyökkäykset on aina ilonen buustaus tähän pakertamisseen.

Ja torstaina meen hääpukuani sovittaan korjausten jäliltä. Hippasen jänskättää, mutta luotto on putiikkiin. Ja niin olemattoman pienillä korjauksilla tartti tehhä, et sinälläänhän turhaa jänskättelyä. Kengät tarviis alakaa jostain taikoon... Syyskuun lopulla ku ei ehken avojaloin kandee käppästellä XD

 

sunnuntai, 18. kesäkuu 2017

Lepo

Viikko menny ittekseen hyvin pitkälti, ku miekkonen hoiteli ittesä ja lapset äitisä luo kylläileen ja koiruuetki hoitoon koko viikoksi. Ei ollunna ku minä ja kissa vaan kotona. Olipa ihanan hilijasta! En vaan voi sille mittään,että aika-ajoin mä tartten täyen rauhan ja oman ajan, ja ku tän ajan saan,niin akut lattautuu ja voin hengittääkki ihan eri keppeesti.

Nyt sit on melekeen koko orkesteri kotona ja arki rullailoo lasten kesälomien ja meijän aikuisten töitten mukkaan. Mä lennosta vaihoin kesätyöpaikkaa, pääsin nyt siihen talloon ja hommaan mihin tahhoin ja mihin kouluttauvuinki. Ihan huippua.

Hääkutsutki sain vihhoin ja viimein tehtyä loppuun ja postitettua/jaettua ihan itte viikolla. On taas siinäkkii hommassa yks puhde vähemmän. Kivakivakiva! Kyl tää tästä!

torstai, 1. kesäkuu 2017

Joskopa se taas tästä

Eilinen työvuki oli taas ihan eri maata. Parina tosi kiva henkilö, jonka kanssa työt suju hyvin ja turha paskanjauhanta ja arvostelu muittenni osalta jäi ainakin mun tietoisuuven ulukopuolelle.

Huomisen sain sittenki vappaaksi, ni pääsen valmistujaisjuhulaan vielä moikkaan luokkakamuja. Meille aikuisopiskelijoille on todistukset jo tullu, et sen puoleen ei tarviis mennä, mutta ohan se kiva vikan kerran porukalla nähhä.

Että joskopa tää tästä taas kulukeentus iliman suurempaa draamaa, mä en niiiiiin oo draamaimmeinen... Muuten ku leffamakuni puolesta ;)

keskiviikko, 31. toukokuu 2017

Hitusen harmittaa...

...meinaan toi työilmapiiri tuolla mun kesätyöpaikassa... Olin ihan tohkeissani päästessäni töihin, mutta nää reilu kaks viikkoo on ollu kyllä aika mahottomat. Työ on sinällään kivvaa ja tuun ihmisten kanssa juttuun, työparit olleet ymmärtäväisiä jne. Mutta se selän takana spekulointi ja suoranaine paskanjauhanta työkavereista ja työnantajasta ja kaikesta työhön liittyvästä. Valivalivali. Koko ajan. Ja nyt eilen olin ittekki ollu kuuma puhheenaihe. Oliko tehty parin kanssa oikein, oliko sitä ja oliko tätä. Kyllä ottaa jumankeuta pattiin. Mulla jäi ittellläni kans hampaankolloon ko. asiasta jottain, mutta se ei jumankeuta kyllä oo muitten asia pohtia ja mustamaalata ihmisiä, kun eivät ees oo olleet paikalla, eivät tiiä mittään koko hiton tilanteesta. Ja sit teilattaan samoin tein, ku yrittää kertoo tottuuen hommasta. Meni ihan tottaalisesti maku eilen tuohon työpaikkaan. Uutena sitä muutenki on jotenni tarkkailun alla, vaikka ei se mun mielestä tarviis niinkään olla, että työkaverit kyylää ja arvostellee sun tekemisiäs, varsinki ku se tapahtuu sun selän takana. Ei oo mikkään paras työmotivaatio mennä tännään duuniin töihin. Mutta kyllä mä työni hoijan. Ei siinä.

Ja mä ku muka olin ilonen tosta työhön pääsystä. Kattellaanpa miten tilanteet kehittyy....

  • html


    Tampere hierontaa