keskiviikko, 4. syyskuu 2019

Rähmällään

Kuinka sitä voikin yhenäkin olla rähmällään, ku eka askel on lähtenny keveneen ja matka edetä? No niin kävi mulle viime viikolla. Yllättävä uutinen vei jalat alta ja jälleen olin uneton, ahistunnu, pääkipuinen ja ahistunnu. Hupsista vaan. 

Vastoinkäymisiä on tässä kuitenki tullu jo tietenki sieltä täältä ja oon ne pystynny handlaamaan kivasti. Silläkin tää takapakki ittessäänki sai mut ahistuun. Eli pienimuotonen mylly pääs lähteen päässäni ja kehossani taas mylläämään. 

Matalapaine vyöry niskaan ja oonki ollu monta päivää tosi väsy. Mikkään ei oo tuntunnu miltään, ei oikeen huvita, en innostu. Oon koittannu joka päivä kuitenni käyä järvessä, oon antannu itteni levätä, oon auttannu poikastani moponsa kanssa, käyny kattoos koiria, mutta myöskin antannu ittelleni luvan levätä, ollu piiskaamatta itteeni tästä olosta.

Ahistus on ollu joka päivä läsnä, mutta eilen sitten purin hieman tuntojani instaan ja faceen parin päivän puntaroinnin jäläkeen. Toin vointini juluki. En kerjätäkseni sääliä, vaan helepottaakseni tosiaan ahistustani ja toisaalta tuomalla vointini ja aatokseni juluki helepottaan kenties jonku toisen vointia. 

Ja taas käviki niin. Sain puhelun melkein heti ja illemmalla vielä muutamalta viestinkin asian tiimoilta. Jaoin jokkaisen kanssa omalla tavallaan tuntemuksiani ja he mulle omiaan ja niin ainaki oma vointini keveni huomattavasti.

Näin on käyny ennenki. En kaipaa sääliä, en etti terapeutteja, vaan tarjoon vertaistukkee. Ja sitä saan tietty ittekkin. 

Tännään olo on jo aavistuksen parempi. Sain kuulla ettei mulla todellakkaan oo aikuisiän diabetestä, sain lekurin kans sovittua asioita, jotka tarttee toimittaa Kelaan ja toisaalta tähän mun vointiini taas paneudutaan hieman tarkemmin. Ystävän kans on tiiossa kenties risteily. Aikast hyviä juttuja jo puoleen päivään mennessä, etten sanois. Niin ja en panikoinu suuhygienistillä, olo helepotti sielläki huomattavasti, kun kerroin rehellisesti, rauhallisesti ja avoimesti mun tän hetken ahistus- ja paniikkihäiriöstä ja hammaslääkärikammostani. 

Että kyllä mä oon täysin vakkuuttunnu siittä, että jokkaisesta kömmähyksestä ja rähmälleen könähtämisestä oppii jottain. Omakohtasen kokemuksen kautta opittua täysin.

tiistai, 27. elokuu 2019

Miettimisen aihetta hieman uuelta kantilta

Se on hassua miten painiskellessas jonnii asian äärellä enempi ja vähempi, ni sit sä vaan vähän niinkö sattumalta tipahtelet tilanteisiin, jotka liittyy niihin sun pohintoihin ja näin myöskin antaa uutta näkökulumaa ja uuenlaisia kysymyksiä joilla aihetta lähestyä. Sanottaa joitain sun jo kellailemias juttuloita ja fiiliksiä. Huomaat, jotta on muitakkii jotka käy omalla tavallaan läpi samantyyppisiä elämänmonttuja kenties. 

Löysin itteni eilen rötväilyn jäläkeen positiivisen psykologian ja merkityksen voima-luennolta. Ennen sinne mennoo olin hippasen vastahankaan aatoksella ¨mitä lie oksennettaan satteenkaaria ja lennellään ykssarvisilla¨- höpönlöppöö ja muutennii semmonen njäääh-viilis. Ystävän kans mä sinne menin ja se oli tietty se vetävä voima lähtee kotosohvalta ehken enempi, ku me nykyään näköstellään tosi harvoin. Tokihan siis olin ilimottautunnu ihan itte tolle luennolle ennakkoon ja itte ystäväni sinne houkutellu völöjyyn. Mutta se ny osu tommoselle päivälle, ku viilikset oli jonnii verran EVVK kaikelle.

Paljon siellä oli semmosta maalimanparannus-puhettakin, mutta kyllä siellä tosi palijon osu ja uppos meikäläisen tän hetken pohintoihinki ja pystyin samaistummaan ja sain joitain vastauksiakkii näihin mun kiemuroihinikin jo ja varsinnii ku ny oon nukkunnu yön yli. Luennon jäläkeen oliki vähän semmonen pöllämystynny olo. Tää oli nyt varmastikkin taas semmonen aihe, että ku pikkasen aikaa sulattellee, ni saan irti enempi. 

Mutta juu, olipa virkistävvää ja lämpimästi suosittelen kaikille vähän mietiskelleen, että kenen merkityksen mukkaan elämääsi elelet? Kuka oot iliman titteleitäs? Elätkö ittelles merkityksellistä elämää?  Mikä tois sun elämääs lissää merkityksellisyyttä?

¨Ken tietää elämälleen miksi, kestää melkein mitä tahansa miten.¨ Friedrich Nietzshe

 

 

maanantai, 26. elokuu 2019

Rötväilyaamu

Huomaan tännään olevan semmosen päivän, etten oikeen jaksa enkä viitti mittään. En ni yhen mittään. Vaikka juurikin tännään tartteis ottaa parista asiasta selekoo, olla yhteyksissä eri paikkoihin ja niin pois päin. Mutta tännään mä oon ihan vätystuulella. Koiratki on. Täällä me rötväillään sohovalla. Sain just ees syötyä aamupallaa, koirat käytettyä aamupissillä ja ruokittua heijätki. Ei heillä kyllä oo mittää hoppua ollu, ovat kuorsanneet viekussa ja jaloissa tässä koko ajan hyvinnii tyytyväisinä. Ehkäpä se on hyväki pittää välillä tämmöstä päivää. Antaa ihtesä olla vaan. Ei siinä mittään. 

Aavistuksen pistää vaan ihtee ärsyttää, ku huomaan keksiväni kaikenmoista sijaistoimintoo, ku tarviis tosiaan selevittää parit asiat. Löyän ihteni vastailees markkinointitutkimuksiin, kirjottavani tänne, surffaavani Tori.fi:ssä, merkkailevani kalenterriin kaikenmoista jne. Hölömöä hommaa. Hippasen ku oon jo ehtinny tottuun, että taas jaksan ja oon aikaansaavampi ollunna.

Mutkunkutkun ei huvittais millään. Mikkään. Venytyttää ja vanututtaa. Pää o ihan jökissä. Semmosta sumusta vaan nyt. En jaksas ees aamukahavetta laittaa hyrskyttään, vaikka kahvit tekis kyllä nyt hyvvää. 

Mäpä jatkan nyt tätä rötväilyäni tässä ja vanuttelen ihan huolella. Alakaa se tämähi kyllästyttää jossain kohtaa sitten. Ja mä tartten tätä nyt.

Kivvaa viikonalakua kaikille!

perjantai, 23. elokuu 2019

Elossa!

Ekasta burleskitunnista selevisin hengissä! Jee! Ja se oli ihan älyttömän kivvaa!! Ja ihan tolokuttoman vaikeeta mulle, mutta menin, tein ja yritin ja jopa välliin muistin hengittääkki. Tunnin jäläkeen olin elossa enempi kuin naismuistiin! Se energiavirtaus oli huikeeta, jännitys oli poissa, ittesä voittamisen riemu ja ylypeys, oihvoih.. Se oli niin hieno tunne. Ja vaikka eka tunti olikkii ihan pintaraapassuu, eli tiiossa on varmasti ittelle monen monta pelon ja omien raja-aitojen kaatamisia, niin mä oon valamis haasteisiin. Oon lopen kyllästynny tähän itteinhoon, vanahojen aatosteni kieputtelluun, kuinka musta ei oo mihkään eikä munlaiseni voi tehhä sitä taikka tätä, varsinki ku ne aatokset on muilta tulleita, ei mun omia. Tai että mitä kaikki muut mun tekemisistä aattellee, kun tuskinpa ne ees mittään aattellee. Ja jos aattelleevatkii, nii siittäpä sitten vaan. Piirun verran vajjaa nelikymppisenä on jo aika olla ihan oma ittesä. Hippusen uskallan jopa olla toiveikas, että jospa tästä mun heittäytymisestä tulis jolleen toisellekki aatos olla rohkee tai että hänen aatos tästä on, että huippu juttu, hyvä sä. 

Niin tai näin, mä oon ihan viiliksissä! :D 

keskiviikko, 21. elokuu 2019

Uus harrastus...

...alakaa tännään illalla, kääkkimys! Ompas kivan jänskä viilis. Ilimottauvuin ihan extemporee tuonne, ku kaveri laitto, et on avvautunnu uus ryhmä ja siltä istumalta sen enempiä pohtimatta vaan ilimottauvuin. Oon jo usseemman vuojen mietiskelly tätä ja aiemmin ei oo ollu mahkuja osallistua tai ryhymät on ollu jo heti täynnä. Eka kerta on semmonen tutustumiskerta, ni voi sit tunnin jäläkeen vielä miettiä jatkaako vaiko eikö. Oon luvannu ittelleni mennä kokkeileen ja heittäytyä, viilistellä sitä ja sit rehellisesi miettiä, et onko se mun juttu vaiko eikö. Ja jos ei oo, niin annan ittelleni luvan myös perua sen ja toeta iliman ittesä syyttelyä tahi muuta, et tää ei ny vaan ollu mun juttu. Kysseessä on kuitennii laji, joka mennee niin kaukana mun mukavuusalueita, että en hetkeen muistakaan tämmösseen heittäytyneenikkään. En oo kovinkaan naisellinen liikkuja, en välitä ryhmäliikuntajuttuista ja tanssimisesta tykkään, mutten oo mikkään tanssiestraadien wau-efektin luoja... Ja tuo lajihan on kaikkee tuota!

Halluun kuitennii mennä ja kokkeilla ja kahtoo auttasko tää mua pääseen enempi sinuiks kroppani kanssa, enempi sinuiks seksuaalisuuteni kanssa, auttas pääseen taas eritavoin nauttiin liikkumisesta ja ylipäänsä tuomaan hitusen rytmiä tähän elämään. Mut ans kattoo kui naisen käy!

Niin ja lajihan on burleski! :D

 

  • html


    Tampere hierontaa