Joo, tännään päätty mun ura ja taru ensihoitajana. Kyllä on ristiriitaset tunteet menny eestaas männä kuukausina ja viikkoina, loppua kohen kiihtyen. Lyhyeksi se jäi tää ura mulla. Harmittaahan se. Palijon. 

Viimenen kohtaaminen lähiesimiehen kans oli tännään. Allekirjotettiin irtisanomislaput. Aattelin, et ois ollu jotennii hankallaa olla siinä tilanteessa. Ihimeen kivuttomasti se kuitenni meni. Ei kyyneleitä. Ei ahistusta. Sain tsempattua, vaikkei sille sinällään ollu kyllä mittään aihetta. 

Pari kertaa syän muljahti siinä kohtaa, ku lähin paikalta pois ja jo tunnostelin,että mikkäs viilikset sitä naisella onkaan. Pari ailahtahtavvaa tunteenriepua meni sisällä ja siinä se. Sinällään joo haikeet tuntemukset, mutta päällimmäisenä kyllä iha helepotus. Nyt mun ei tartte ennää vääntää heijän kanssaan. Mun ei tartte pähkäillä, ei jossitella. Kuhan ny tietty hoitaavat sen rahallisenkorvauspuolen niinkö kuuluu... 

Nyt on aika vähä tuuletella päätä ja mieltä, hohhoilla hetkonen. Kyllä tästä paskaläjästä vielä kukkanen saahaan kasvammaan :)

Lepposta viikonvaihetta kaikille! <3