Syysloman jäläkeinen eka maanantaiaamu, pauttiarallaa kello 8:35 meijän keittiössä ysiluokkalaiseni teki ussanläksyjään ja mä keittelin meille aamupuuroo silimät sirrillään...

Poikaseni: Äiti, mun tarttee haastatella sua tähän etiikantehtävään...

Mä: okei, no haastattele vaan

P: Mitkä on sun elämänarvot?

Mä: öööps... Perhe, terveys niin fyysinen kuin psyykkinenki ja sit luonto ja eläimet...

P: Miten toteutat näitä arvoja?

Mä: Noooh... Huolehin omasta terveyestäni, jotta pystyn pittään perheestäni mahollisimman hyvän huolen. Luonto ja eläimet antaa tähän voimavaroja. Kun itte on kunnossa, niin pystyy panostaan kaikkeen muuhun mikä on ittelle tärkeetä... 

P: Mitä elämänohjeita oot vanhemmiltasi saanu?

Mä: No, empä kyllä liiemmin mittään ihmeellisiä... Ukilta, että opiskeluun täytyy satsata...

P: Mikä on sun mielestä elämäntarkoitus....

Mä: No tuotatuota... :D (en ees tarkalleen muista mitä oon vastannu... mut jottain elämänmakusta elämää, ittestään huolehtien ja toisia auttaen pääseen sammaan ja olla omille poikasille paras äiti, joka tukee aina koko heijän elämänsä ajan)

P: Minkä elämänohjeen tai moton haluat antaa mulle?

Mä: No voi jösses... Eiku paranee.. No ihan ehottomasti ainaki semmosen, että mitä valintoja elämässä tuleekin vastaan, niin kuuntele sisintäs ja tee päätökset niin, että tiiät niitten olevan sulle oikein. Sillon ne ei voi mennä kaameesti pieleen.

Poikanen sillä aamulla väsäsi tehtäväänsä loppuun, ku tännään oli kuulemma palautus ja iskälle ei muistannu ottaa monistenivaskaa mukkaan... Noh, koulusta ku tuli,niin naureskeli vaan, että perjantaina on vasta vika palautuspäivä, että turhaan kiirehti.. :D No ompahan ny tehtynä :D

Ja olihan tuo ny ihan kivvaa aivojumppaa heti viikon- ja päivänalakuun, suosittelen :D