Ompahan ollu kyllä viimeset viikot ihan hirmusti ajatustyötä taas. Vertaistukiryhmiä, ryhmähaastattelua, ystävien tapaamista vuosien jälkeen, järisyttäviä oivalluksia ja tunnemylläkkää. Hippasen meinaa välillä hengästyttää. Toisaalta nää kaikki myös on ruokkinnu energiaa, joten hyödyllistäkkii. Halluun kuitenki myös sisästää pitemmällekkii aikavälille tätä kaikkee, joten hyvä myös mutustella kokemaansa. Ja rajojen vetoahan tässä saan konkreettisesti myös tehhä buukatessani kalenteriani. 

Tänne kirjottaminen on jääny ny moneksi viikkoo. Vaikka oon käyny asettamassa monet kerrat sormet näppikselle, mut tuntunnu, ettei irtoo mittään. Oon yhistänny tän vahvasti tohon vertaistukiryhmässäni tekemääni tuntojenpurkamistyöhön. Siellä käyn niin voimakkaita juttuloita läpi, et takki tyhjennee välillä.

Huomenna mulla on työhaastattelu! Vähän jo jänskättää, mutta koitan siirtää oppimiani rauhottelumenetelmiä tähän ja buustaan ittevarmuuttani positiivisesti. Näillä oppeilla kattellaan mihin riittää :)