Vuosi vaihtu ja hyvvään vauhtiin on tää vuos päässy jo. Arki rullaa, poikaset harrastuksissaan ja mä sain taas yhen työssäoppijakson suoritettua hyvästi. Tää väsymys ei jääny viime vuoteen vaan jatkuu edelleen, mutta koitan keksiä parannuksen tähänni vaivaan. Huomaan ja ennen kaikkee ymmärrän kokoajan paremmin, kuinka tää erityisherkkyys näkkyy ja vaikuttaa tässä mun elämässä, nyt tarviis vaan alakaa saaha ymmärrys ja sitä myöte totteutus tähän omien energioitten lattaukseen. Mutkunkutkun... Niinpä niin. Se on immeisellä hankala asettaa oma ihtesä etusijalle, vaikka miten ossais järelläki sen ittelleen hyväksyttäväksi selittää ja kroppahi yrittää selkeellä kielellä kertoo, että rajat paukkuu. Oppia ikä kaikki ja niinpoispäin. Jääräpää mikä jääräpää.

Mutta siis aihe mistä oli tarve kirjottaa ees. Eli nyt alannii siirtyä opinnoissa loppusuoralle, ku tän reilun viikon vappaan jäläkeen on sit kolomisen viikkoo ennää koulunpenkillä, joista niistäki monta päivää toimintaa muualla, ku koululla ja sit alakaa uus ja siis vika 4:n viikon työssäoppijakso ja siihen 5:n päivän tutkintotillaisuus päälle. Ja jos siis oikein hyvin käy, ni maaliskuussa mulla on lähihoitajan paperit kourassa. Aijaijai!