Kävästiinpä tuossa miekkosen ja mun poikasten kanssa kesälomareissulla Norjassa ja Pohjois-Lapissa Suomen puolella. Sammaan syssyyn mökkeilyä mennessä ja tullessa mun mummun ja ukin mökillä. Ihan oli huikee reissu, kaikin puolin. Herätti ihan kamalasti tunteita ja sitä myötä aatoksia. En oo koskaan aiemmin nuin pohojosessa käynykkään, mutta tasan tiiän, jotta sinne pallaan uuestaan ja uuestaan. Erämaankutsu käy voimakkaana, tahon vaeltammaan sinne keskelle ei niin yhtään mittään, tahon melomaan jokkiin, tahon yöpymmään telttoihin ja autiotuppiin. Tahon patikoija siellä jylyhässä ja karussa maastossa, kivuta tuntureille ja kuunnella hilijasutta ja tuntee itteni maaliman pienimmäksi otukseksi. Tahon voittaa itteni haastavissa olosuhteissa, tahon näyttää ittelleni, jotta mä pärjään ihan missä vaan. Tahon patikoija mun miekkoseni kanssa ja jakkaa kaikki nuo isot tunteet ja kokemukset hänen kanssaan. Tahtosin hänenkin saavan siittä irti yhtä palijon, kuin minä. 

Tuolla Lapissa monneen otteeseen sain olla keskellä hilijasuutta. Mä nautin niiiiin suunnattomasti siittä. Musta oli huikeeta kokkee siellä isojen tuntereitten ja vuorten juurella olevani niin kovin pieni otus tässä maalimankaikkeuessa. Se ei ollu olleskaan pelottava tunne. Se oli hyvin vapauttava ja energinen tunne. Siellä arkiset murheet jäi taka-alalle, siellä sain keskittyä ihan vaan juurikin siihen hetkeen missä kulloinki olin, yhteen hetkeen kerrallaan. Siittä mä nautin. Suunnattomasti. Mä nautin siittäkin, jotta sain kokkee tuota kaikkee yhessä mun poikasten ja mun miekkosen kanssa. Ennenkaikkea se, jotta sain viiä mun poikaset kokkee tuota kaikkee ja yhtälailla se, jotta näin kuinka he siittä ittekki nauttivat, se tuntu niin pirun hyvälle. Kaikki meijän yhteiset kokemukset, ku me nähtiin valas lipumassa meren lahessa, uiminen Jäämeressä, vesiputtouksien ja tunturipurojen ihastelu, ajelut vuorien juurilla, kalastaminen, huikeen hienot vuoret, tunturit, porot, haukat, kukat, Saanan huipulle kiipeeminen, tarpominen yli 20m/s vastatuulessa ja vesisatteessa 8* lämpötilassa Lapin erämaassa, ja mitä kaikkee, ne jää muistoihin ja valokuvviin ja meijän elämäntarinoihin ja tuottaa hyvvää mieltä vielä monet kerrat.

Me ollaan jo suunniteltu seuraavia reissuja tuonne, sekin tuntuu tosi hyvälle. Tiiän, jottei tää jää ainokaiseksi kerraksi ja kokemukseksi. Ajankohtaa ei vielä ossaa sannoo, rahatilanne tälleen opiskelevana perheellisenä ei oo todellakkaan mikkään hyvä. Ja kun ne häätkin on sitten vuojen päästä. Josko me sitten suunnattaskii häämatkalle tuonne ihan pohojosseen? Mene ja tiiä, aika näyttää. Mut Lapin taika on muhun purru ja lujasti.

Kuvat alla: ylimmäinen on Norjan puolelta Skibotn:ista ja alempi kuva on otettu Kilpisjärveltä Saana-tunturista Salmivaaran huipulta.

20160703_151805.jpg20160704_212958.jpg