Hih, olipahan sevverta omiaki ajatuksia liikauttavvaa juttua tuo äskönen vuodatus, jotta pakkohan tuo oli tulla jatkaan ja tarkentaan vielä.

Eli siis koen nää päänsisäset höpinät silläkkii jo ittessään alakanneen ahistaa, ko mä oon ruennu uskaltaan ottaan ne asiat puhheeksi ihan tässä oikeessa elämässä. Oon saanu väyliä tuua ne ulos kirjottamalla ja keskustelemalla. 

Vuorovaikutus lienee se oikee sana mikä auttannu. Kaikupohoja, peilauspinta. Elävän toisen ihimisen ajatus, mielipide, vastaus, näkökuluma. Elleet, äänensävyt. Tunteet. 

Samalla tavalla, kun tässä vaientelen menneisyyestä kaikuvia muhun kohistunneita kritiikkejä, mollaamisia, alentamisia, kiusaamisia, väkivaltaa. 

Samalla tavalla alan vaientaa näitä päänisisäsiä muhun nyt jo väärällä tavalla vaikuttavia jorinoita. Nehän myös aina kaiuttaa nuita muitten mulle syöttämiä juttuloita. 

Nonniih, nyt. Saimpahan tänki ny vielä ulos :D