Huhhuh.. Kylläpä se pisti eilettäin taas kroppaa ja mieltä kierroksille yks ainokainen viesti. Toki olin kovin väsyny, mutta koska viesti liitty rahhaan, niin heti kuohahti. 

Pelekäsin, jotta menneeköhän yöunet, ku pääsin asiata hoitaan vasta nyt aamusta. Unet oli tosi vilikkaat kyllä, mutta onneks unta riitti ihan mukavasti. 

Eli oppi siittä, että teen sen mitä tässä hetkessä pystyn ja selekeen toimintasuunnitelman ko asiasta ja näin mieli pyssyy paremmin kurissa. Tottakai alako hiukan taas jänskättää tässä aamulla, ku oottelin soittoajan alakamista, mutta kun olin lähettänny soittooni varten tarvittavat liitteet, niin olot pysy hanskassa.

Raha ovvaan niin tunteisiin menevää lajia, jotta tässä on se issoin opin paikka mulla vielä. Että se ovvaan kliinisiä numeroita, joita vaihellaan eessuntaassun. Oih, kuinka simppeliä... Jooo-o... 

On tässä pitäny näitä omia uusia metodeja muutennii taas käyttää, kun ollaan tuon Miekkosen kanssa tosiaan laittamassa hynttyitä takas yhteen ja se aiheuttaa mussa myllerrystä aikatavalla. Toisesta osapuolesta varmasti välillä kovin turhauttavvaakin, kun ilonen asia kuitennii. Molempien mukelot hyväksyy asian, tästä puhutaan avvoimesti ja sinällään kaikki ok. Sitä tulin vaan niin kovin satutetuksi ja jyrätyksi, jotta asiat pittää pureskella kerrallansa tässä. Jotta se luottamus korjaantuu tässäkin ja vanahoja virheitä ei uusita.

Esikoispoikaseni muuttaa tännään asuntollaan, hällä alakaa amis huomenna naapurikunnassa. Haikeutta nostaa mulle hurjasti pintaan ja koitan viiliksiäni puntaroija ja hengitellä tässä kaiken muun elämän mukana. Ihan liikaan ylimäärässeen ei riitä kyllä paukut. Huomaan tuon erityisherkkyyen aktivoituvan ääriherkille nyt. Kirkkaampi valo sattuu ihan hurjasti silimiin, kovat äänet sattuu oikein kunnolla korviin, ihossa tunto hyvin herkkänä.

Tarvinnee tännään illalla, kun poikasen oon vieny, ni käyä pulahtaas jortsussa lilluttelemassa. Saa kroppa ja mieli huilia viileessä veessä. Tasottuu olot siinä sitten.