Lentsua pukkaa jo nelijännen kerran tälle syksyä. Kolome kertaa oon saanu sen blokattua heti alakuunsa, nyt on hippasen sinnikkäämpää laatua tää. Mietinkin, et voiskohan tää johtua enempikkii parin päivän sissään tapahtunneesta aika merkittävästäkkii stressitason laskusta ja vappautimisesta.. Koska jo pelekkä oman olon voimakas keveneminen tuntu hurjaltakin ja sit heti seuraavana aamuna kaihersi kovasti kurkkua ja eilinen menikkii ihan tyystin vaakatasossa torkkuen, ku olo oli tosi tööt.

Se oli aika jännä huomata, kuinka raskasta taakkaa sitä ihan oikeesti kantaakaan mukanaan. Ja senhän huomaa ainoostaan sillon, kun siitä taakasta pääsee eroon tai sitä saa ees kevennettyä. Ja jännä huomata se, kuinka pienilläkin asioilla sitä taakkaa saa pois. Ihan jokkaiseen juttuun en tartte sitä terapiaa enää, on juttuja joita pystyn selevittellee jo ihan omin avuin. Rankimmat jutut toki vaatii ammattilaisen apua ja tukkee edelleen ja sitä toki haen jatkossakin. 

Eilen alotin lukkeen yhtä kirjaa. Pystyin lukemaan yheltä istumalta 39 sivua, iliman, että mun tartti lukkee samoja lauseita montaa kertaa, vaan muistin lukemani ja pystyin keskittyyn täysin. Oon tosi ilonen tästä, koska en oo pystynny lukemaan näin vuosiin. Kevväällä yritin lukkee yhtä mielenkiintosta kirjaa, mutta se jäi kesken ennen puolta väliä ihan siksi, että se lukeminen oli ittessään tosi raskasta. Jouvuin lukkee lauseita ja kappaleita uuestaan ja uuestaan, jotta tajusin lukemaani saatikka, että lukemani jäi etes jotenkin muistiin. Tää johtu niin kovasta stressistä ja uupumuksesta. Psykologi sanokin mulle, että hyvänä stressimittarina voin pittää tota lukemista, se kertoo heleposti missä meen tilassani. Ja nyt mittarini näytti, että tän verran ainaki on stressi helepottannu nyt. Tuntuu tosi hyvälle tämmönen huomio. 

Seuraava steppi lienee taas tuo ulukoilu ja liikkuminen. Mieli jo tekkee kovasti ulos. Nyt tietty tää lentsunpoikanen hiastaa, uskon kuitennii, et pian mä taas pystyn lähteen reippaileen. 

Mukavata viikonalakua sulle! :)